Lyriikka ›

The name of irony haunts the stars
In the sterile and cold stone world
My head smashes with no voice to be heard
When my mind is divided into these jars
These glass walls are my jail
as well as my home
and they remind me of the place I hail
In my mind everynight
 
Walking the path backwards to my birth
All the way to the beginning of earth
When we were younger but older inside
With no shelter
I am the watcher of the past
 
This land was the land of the first
Now see the first who were the last
And my jar is my home where I live alone
Though I cannot breathe
I had no thought of grief

Hienoja mielikuvia tuossa, mutta mitä vittua tää kokonaisuus sitten oli. Yksinkertainen on kaunista, mutta tää on ainakin tälläisenään sekava. Loppu oli TODELLA kompuroiva. Huomaa, että sulla on ollut tuossa idea alussa, mutta sitten oot väsähtänyt loppua kohti. Parhaat kohdat:
 
my mind is divided into these jars
These glass walls are my jail
as well as my home
 
Walking the path backwards to my birth
All the way to the beginning of earth
 
Tuohonkin mä olisin laittanut "beginning of time." Sulla on riimit ihan missä sattuu joten en edes lähtis viljelemään niitä ollenkaan vaan keskittyisin tuohon runolliseen kerrontaan.

Juu, harkitsinkin vähäsen että pistäisinkö tuota vikaa säettä sinne ollenkaan. Täytynee tässä kirjoitella se uudelleen tai jättää kokonaan pois siitä ihan lopullisesta wersiosta.
 
Tuohonkin mä olisin laittanut "beginning of time."
 
Tätäkin tuumailin, mutta päätin että se olisi ollut liian clichéinen.