Ikuinen ihminen
Ulkona viima ytimeen asti
Pyyhkii pois tuoksus minusta
Miettinyt oon meitä vakavasti
Et tuntuuko samalta sinusta
Ei meitä saanut edes olla
Sen tajusin ensi hetkestä
Oot aina mun omallatunnolla
En saa sua pois mun mielestä
Joudunko sua katumaan
Vaik et mun koskaan olekaan
Mun sielu tunnisti puoliskon toisen
Entisen elämän suuren rakkauden
Sä toiselle jo luvattuna
Vuodet kiveen hakattuina
Silti tunsit sen kai sinäkin
Sä oot mun ikuinen ihminen
Seison tässä vielä hetken
Haluan ajatukseni kasata
Haaveille annan lupauksen
Vaikket enää minua rakasta
Silloin kun suutelit minua
Olin hetken osa taivasta
Tiedän en koskaan saa sinua
Sitä sielusta puuttuvaa palasta
En pysty sua silti katumaan, vaikket mun koskaan olekaan
Mun sielu tunnisti puoliskon toisen
Entisen elämän suuren rakkauden
Sä toiselle jo luvattuna
Vuodet kiveen hakattuina
Silti tunsit sen kai sinäkin
Sä oot mun ikuinen ihminen
Sä oot mun ikuinen ihminen.
Aika kuluu vaan, ei sielu rauhaa saa
Se ei sinua etsi enää, tietää et ilman sua täytyy elää
Elämään seuraavaan odottaa, siellä tiemme jälleen kohdata saa. |
Sabel
