Lyriikka ›

Kesän poika ja kevään tytär (9.6.2018)
 

 
On lahja meille, kun lumen alta maa kuoriutuu
on lahja meille, kun vedet jäästä vapautuu.
Virtavaa tuuli,
soinnut sen, aallot kuuli
lauloi kivet rantojen kallioita
 
maita pitkin kulkivat kädet toistensa ympärillä
kesän poika ja kevään tytär
yö kysyi heiltä:
onko meiltä päivä viety pimeyteen
hetkeen he eivät iloinneet
hetkeen he eivät iloinneet,
 
kuu kujeili pilven poukamaan
kesän poika oli tullut tyttöä noutamaan
he lauloivat laineet tyyniksi,
yö läheni heitä pimeydellään
katosi pramea valon välke,
pilke kallion kaitaleesta
 
häipyi hymy taakaksi heille;
on lahja meille, kun lumen alta maa kuoriutuu
on lahja meille, kun vedet jäästä vapautuu
virtavaa tuuli,
soinnut sen, aallot kuuli
lauloi kivet rantojen kallioita
 
maita pitkin kulkivat kädet toistensa ympärillä
kesän poika ja kevään tytär,
 
kuu kujeili pilven poukamaan
kesän poika oli tullut tyttöä noutamaan
 
kuu kujeili pilven poukamaan
kesän poika oli tullut tyttöä noutamaan
 

 
merja ritala