Kirkko rannalla (20.1.2016)
Melkein jo nukuin kun aatella aloin
heinien miekkoja ja piennarta tien
et kävisi pilvet hippasille
ja laulaisi kuovi
kukkisi tuomi myöhään
vaik ois sen aika jo ohi
nousisi kirkkaudesta mua tervehtimään lohi
suomut peittäisivät kirkon tornin vai päreestäkö oli
kalan suomut suuret,
jos oikein aatella alan, täällä tuomen tykönä on mun juuret
kuovi sydäntä suurempi ja ääni muisto parahin mulle
miten toisin taivaalle ne purppurapilvet iloksi sulle.
Multa perennojen koti lie
oksista taitettu silta keijun tie,
kun sua aatella aloin
mä lähestyin yötä tähtien valoin
miks tehtiin mulle päreestä kädet ja nilkat
ja näre kuin luontoni on ja mieli kuin kukkain hilkat.
Jo ois luontoni kiven murikka pellolta kauas heitetty
olisi mut kirkkomaan multiin jo perennoilla peitetty,
onneksi kuovi on sydäntä suurempi ja ääni parahin mulle
mut miten toisin taivaalle purppurapilvet iloksi sulle.
Melkein jo nukuin kun aatella aloin
on kuovi linnuista jaloin
"kuuli, kuuli"tuuli lähellä mua
multa perennojen koti lie
oksista taitettu silta keijujen tie
"kuuli, kuuli" tuuli lähellä mua
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
