Lyriikka ›

Elämän puu (22.11.2015)
 

 
Surun juuret yltävät lähelle kuuran silmään
puiden päällä lumiköyttä
aikatiuku vielä vanhaa virttä näyttää
kattojen kanteleet aukeavat
linnun äänijänteet hengitetty poikki
jänis lumen mestari
sen tie on kuolinloikka.
Lumehenki ripaus valoa
pimeyden säkki ammollaan
valkoista yrittää pyydystää elämän puu,
juurta työntää.
 
Maasta maahan olet sinä tullut
juurta vihreää maan pinnan kasvavan luullut,
 
milloin sinä olet linnun hengitystä kuullut.
 

 
merja ritala