Lyriikka ›

taustalla kirjoittaessa:
http://www.youtube.com/watch?v=iJFWcqc6n-Y&feature=related
 

 
Kelohongat huutaa (26.11.2011)
 

 
Taivunko mä tämän kerran,
vaivunko mä sammalvuoteeseen
 
mä etsin hyvästä hyvää, hyvästä pyhää
etsin sua metsän neitonen,
ja annan tuudittaa seitojen
 
mutta tältä näyttää kun käyttää hyväksi luontoaan,
luonto kuohuu, mä revin ihmisestä tuohta,
 
tältä näyttää kun käyttää hyväksi luontoaan
kasvan karhuntaljaa, sä revit kontiosta tuohta
 
tältä näyttää kun kamppailee luontoa vastaan,
kelohongat huutaa kun revin saapasta suosta
 
mutta tältä näyttää kun yrittää juosta pakoon
mittasuhteet muuttuu maasta aurinkoon
 
taivummeko tämän kerran,_
vaivummeko sammalvuoteeseen
 
mä etsin hyvästä hyvää, hyvästä pyhää
etsin sua metsän neitonen,
ja annan tuudittaa seitojen
 
ja annan tuudittaa seitojen
 

 
-merja ritala-

Tuollainen musiikki luo oivan kaikupohjan tunnelmoinnille.
 
Hyvä runko tekstissä. Aihe myös tavanomaisuudesta poikkeava.
Oletko Soihtu hiukan hätiköinyt, vai enkö vain saa pideltyä langoista kiinni, kun tuntuu hiukan kesken tekoiselta?
Voihan olle että en vaan osaa virittäytyä samaan tasoon, nämä tunnelma-lyriikat kun vaativat sen oikean mielentilan tunteita nostattaakseen.

olet oikeassa, hätiköiden tehty, ei loppuun ajateltu, eikä loppuun tunnelmoitu,
ehkä kaksi tekstiä päivässä tänään pikkujoulujen jälkeisenä päivänä on liikaa.
Tässä on todellakin ihan ok runko, mutta pitää joskus tehdä uusiksi koko muu kehys.
Kiitos rehellisestä palautteesta. Sitä kunnioitan aina.