Lyriikka ›

Tämmönen tekele. Eräs vanha tekstini sai vähän kyytiä ja tällaiseksi taipui.
 
"Taas kerran olen antanut tunteilleni vallan..
 
Olen vapauttanut kahlitut voimat,
joita en voi pysäyttää
ja tuskin tahdonkaan.
Mitä tapahtuu?
 
Olen niittänyt mieleni satoa,
korjannut peilin.
En tunne enää kasvojani.
Mitä tapahtui?
 
Järjen ja tunteiden rajamailla,
revin auki mieleni arvet.
En usko kohtaloon tai jumalaan,
olen jäänyt kosketuksesi vangiksi.
 
Olen matkannut maailmassa,
elänyt mahdottomissa paikoissa.
Ja siitä kaikesta huolimatta,
elän kuin mieleni vankilassa.
 
En kestä enään!
Janoan kosketustasi,
hellyyden tunnetta,
ota minut omaksesi
ikuisiksi ajoiksi!
 
Järjen ja tunteiden rajamailla,
revin auki mieleni kalheet.
En usko kohtaloon tai jumalaan,
olen tullut tunteideni orjaksi."