VERHO
Piirrän sinut nukkumaan silkkilakanaan hiilillä sen teen, mustavalkoisen kuvan sä annat siihen luvan ja mä taiteilen ranne rentona vedän hennon viivan vaihdat asentoa vaikka en pyydäkään käyt selälleen pyyhe peittää miehisyyden otan uuden paperin, annan sulle värin kertosäe: mitä tästä tulee kun mies puhuu politiikkaa mihin tää johtaa kun mies puhuu verhot lepattaa ikkunasta itään, sinä liikutat huulia outoon tahtiin mä taas uskon rakkauden mahtiin ja paskat, politiikasta en ymmärrä mitään kertosäe: mitä tästä tulee kun mies puhuu politiikkaa mihin tää johtaa kun mies puhuu sä käännät selän, et ymmärrä mä elän laitan kynät koteloon, teen peitosta poteron sun tarinat menee yli mun tajunnan mä vaan haluun, sun kainalon mutkaan harmikseni huomaan meidän väliin jää tyhjää jota sä täytät kertomuksin vain oletuksin, et poistun vähin äänin kertosäe: mitä tästä tulee kun mies puhuu politiikkaa mihin tää johtaa kun mies puhuu verhot lepattaa ikkunasta itään, sinä liikutat huulia outoon tahtiin mä taas uskon rakkauden mahtiin ja paskat, politiikasta en ymmärrä mitään
merja ritala |