Tämmöiset "kansallisromanttiset" sanat, en nyt ihan liiku omassa
lajissani, mutta voihan sitä yrittää ja sitten unohtaa
On naiseni hius kuin kanteleen kieli
on matkamiehen tie niin leveä
ja leivän syrjä kapea
on mäet korkeat nousta
ja naiseni hiukset paksua jousta
mut matkaa en tee köyhänä
vaan toiset kulkee jälkiäni nöyränä
taloni rakennan metsän soppeen
puukkoni laitan iltaisin tuppeen
liiterin seinät on harvaa lautaa
aittani oven lukko paksua rautaa
ikkunoissa loistaa neljä ruutua
yöllä naiseni tahtoo muuttua
kertosäe:
ei ole sänkyni yöllä yksinäinen
vaan keinutan venhettä kuin Väinämöinen
on naiseni hius kuin kanteleen kieli
runo on lauluni ja kepeä mielitiettyni - mieli
ei ammu aamulla lehmät ja laula kukko
aurinko nousee ja laskee yhtä aikaa
lihamme kohtaa ja nautinko raikaa
on matkamiehen tie niin leveä
ja leivän syrjä kapea
on mäet korkeat kulkea
ja naiseni käytös rohkean julkea
mut en kulkuani häpeä
askeleeni on varman kepeä
kapiokirstun rakennan pettupuusta
ja viereesi otan suunnan kuusta
kertosäe:
ei ole sänkyni yöllä yksinäinen
vaan keinutan venhettä kuin Väinämöinen
on naiseni hius kuin kanteleen kieli
runo on lauluni ja kepeä mielitiettyni - mieli
ei ammu aamulla lehmät ja laula kukko
aurinko nousee ja laskee yhtä aikaa
lihamme kohtaa ja nautinko raikaa
on matkamiehen tie niin leveä
ja leivän syrjä kapea
on mäet korkeat nousta
ja naiseni hiukset paksua jousta
-merja ritala |
soihtu55
