Jaahas, täällä on tullut kirjoiteltua jo paljon, joten taidan jäädä jäähylle, ihan omasta tahdosta..ja muiden iloksi.. Hiekkainen omena (8.2.2009) Isoja juttuja tapahtuu kun kuuntelen Doorsia ja tunteja Pink Floydia (sisi)liskot kiipeää reittä pitkin yltää melkein päähän mut palaan aamuun tuuppasin sut junaan ei jäänyt asemalla yksinäinen mä oon taipuvainen lähtemään ..moi mun aamunkoi, moi kuten J. Karjalainen laulaa: "musta tuntuu, että mä meen" täytyy sanoo et totta puhuu Jii mun suhteen tuo toteutuu kun nainen syntyy kulkuriksi risti painaa rintojen väliin jään jonon päähän kun kauneutta jaetaan otan vapauden omiin käsiin mä rakastan surrealismii kuukävelyy improvisointii .. bluesia ..moi mun aamunkoi, moi ja niin omena lähtee pyörimään aseman portaita alas mä haukkaan palan hiekkaista omenaa ..moi mun aamunkoi, moi otan vapauden omiin käsiin mä rakastan surrealismii kuukävelyy improvisointii ..bluesia ja niin omena lähtee pyörimään aseman portaita alas mä haukkaan palan hiekkaista omenaa ..moi mun aamunkoi, moi MR |
nojoo, hyvähän tää on. j. karjalainen on tosin aika kaukana pink floydyista ja doorsista ja muutenkin aina henk. koht. toivon laululyriikkaan tiettyä koherenttiutta ja 'myyvyyttä' (hassu sana, jos edes on oikea muoto) vähän enempi, mutta sulla on oma tyylis eikä tästä palstasta niin kauheasti sulle taida enää hyötyä olla. |
Kiitti Hibernance. Kyllä kaikesta palautteesta ja yrityksestä tehdä sanoituksia on hyötyä kehitykselle. Ihminen voi kirjoittaa tänään tätä ja näin, huomenna voi ainakin meikäläisen tapauksessa olla kaikki toisinpäin. mutta nyt pureudun sinun sanoihisi. Huomasin ne päivällä, mutta en ehtinyt lukea kunnolla... lainaan tähän omia sanojani, se selittää ehkä vähän tyyliäni mä rakastan surrealismii kuukävelyy improvisointii .. bluesia ja lisätään vielä rock, fado, punk......ym....ja klassinen |