Ensimmäinen versio, syntyi kuunnellesani Fado musiikkia aikaisin aamulla
SOTAPOIKA (28.11.08)
Mä jouduin tänään taipumaan
kun sotaan kutsuu isänmaa,
mut äiti tuskin haluaa mua antaa
vihollisen vereen astumaan
hän jää nojamaan kiviaitaan
kaipuuni naapurin tyttöön
odottaa kaukaisiin päiviin,
hän lupaa edelleen olla minun
auto lähestyy kylän kujaa
mun katse ei löydä mitään,
arkaan sydämeen koskee
mut päätän kestää kaiken väärän
miten kestän surun määrän
en turhaan kaipaa kotia,
koska niinhän sotaa soditaan
kaipaus turvaan unohdetaan
siis näkemiin, näkemiin
käännän selkäni vuoriin
hiekkatie pölyää renkaisiin
auton vauhti kiihtyy ikävään,
ja mä oon vaan yksi harmaa
joka joutuu pian sotimaan
miten kestän surun määrän
en turhaan kaipaa kotia,
koska niinhän sotaa soditaan
kaipaus turvaan unohdetaan
siis näkemiin, näkemiin
käännän selkäni vuoriin
päivään jää jotain haikeaa
hiukan lavendelin tuoksua
häviää ilmaan ja sun naurua,
kun muistan edellistä iltaa
miten kestän surun määrän
en turhaan kaipaa kotia
koska niinhän sotaa soditaan
kaipaus turvaan unohdetaan
siis näkemiin, näkemiin
käännä selkäni vuoriin
merja ritala |
soihtu55
