( Nyt meni hempeilyksi, ja liika kirjoittaminen näkyy laadussa,, nyt tuli tauko lyriikan tekoon)
NUORET KOIVUT
Vesi kimmeltää kaupungin rantaan
tänään näin sun itkevän
kyyneleet kertaa ikävää
häpeä ei oo kyynelehtiä
sä vain pysähdyit miettimään
mun kertomaa tarinaa
(Tori)kahvilaan nousee markiisiverhoja
ne peittää sun pisamat
joita mä oon ihaillut
maalaat lehtiöön kuvia
mä tunnen helliä tunteita
tarinamme risteytyy meihin
jos koskaan lähden jonkun mukaan
sä oot se ihminen
nuoret koivut kasvaa yhteen
turhaan me sitä paetaan
linnut noukkii muruja pöydiltä
(yks) varpunen on sun kädellä
oot liian hyvä pettymään
matka mun kanssa rasittaa
monesti ihminen valittaa
turhaan tiuku käyttää aikaa
sä katsot etäisyyten mun ohi
sen mä voin hyvin ymmärtää
tiedän et kuitenkaan voi jättää
mitään väärää ei oo luottaa
toiseen avoimeen, me jo etsitään
kuoren alta esiin ydintä
jos koskaan lähden jonkun mukaan
sä oot se ihminen
nuoret koivut kasvaa yhteen
turhaan me sitä paetaan
_-mr- |
soihtu55
