Lyriikka ›

Voimaton mies niin kalpea ja uupunut
Lojuu yksin ajassa
Pieni mies niin viisas ja turtunut
Hyvässä ja pahassa
Vanha mies niin ruma ja väsynyt
Edelleen hukassa
Hullu mies niin hauras ja ärtynyt
Maailmansa rauhassa
 
Mustavalkoisen mielensä totuus
Kiveen kirjailtu värikäs luovuus
Kurjuus ja epävarmuus
Viimeinen mahdollisuus
 
Järjen perässä juostessaan
Hän jo melkein unohtaa
Suuntaa valitessaan
Huokaa ja havahtaa
Mikä hänet tänne toi?
Minkä sille enää voi?
Eilen vielä toivoi
Eilen vielä uskoi
 
Sairas mies niin kovin peloissaan
Kaiken kauniin kiertää
Tämä mies omassa varjossaan
Jo kohtalonsa tietää
 
Mustavalkoisen mielensä totuus
Kiveen kirjailtu värikäs luovuus
Kurjuus ja epävarmuus
Viimeinen mahdollisuus
 
Järjen perässä juostessaan
Hän jo melkein unohtaa
Suuntaa valitessaan
Huokaa ja havahtaa
Mikä hänet tänne toi?
Minkä sille enää voi?
Eilen vielä toivoi
Eilen vielä uskoi

minuun tämä kohta kolahtaa
syy siihen, jaa??
Tietyin tavoin kurjuus ja epävarmuus
viimeinen mahdollisuus syvällistä sanontaa
 
Mustavalkoisen mielensä totuus
Kiveen kirjailtu värikäs luovuus
Kurjuus ja epävarmuus
Viimeinen mahdollisuus
 
.
 
sitten tämä kohta ei ole oikein hyvä mielestäni.
Juosta järjen perässä, vaikka niin usein varmaan
meille käykin. Eikä kiinni järkeä saada, mutta
jotenkin muuttaisin tuon kohdan ilmaisun.
 
Järjen perässä juostessaan
Hän jo melkein unohtaa
Suuntaa valitessaan
Huokaa ja havahtaa