Lyriikka ›

Yöllä olin raapinut itsestäni
ihmiskuoren pois
Koreus jäi, kauneus jäi siihen
lattialle lojumaan
 
Outo näky se oli, ja outo
tunne herätä
Kun tunsin- viimeinkin saa olla
oma itsensä
 
Kuiskasin- "minä olen"
kuiskasin- "olen täällä
Älä kaipaa kuorta, jätä kauneus
seuraa itseäsi"
 
Kuka minua enää tuntee,
kun tuskin tunnen itsekään
Vain kaukainen hahmo olen
outo tuttu joka palasi
 
Kuka minua enää tuntee
pelkkää ydintä kummaa
Vain vieras, lähes tuntematon
Jonka elosta tuskin tiedettiin
 
Joka lähtenyt oli, jo ennen saapumistani
 
Tutkin vähän aikaa, yritin
tutustua itseeni
Tyhjät kuoret lattialla,
anoivat- ota takaisin
 
Entä jos olisin, olisinkin
entä jos olisi hyvä näin
Ei, uskalla en koettaa
kaipaan jo itseäni
 
Silloin kuiskasin- "minä olen"
kuiskasin- "olen täällä
Älä kaipaa kuorta, jätä kauneus
seuraa itseäsi"
 
Mutta kuka minua enää tuntee,
kun tuskin tunnen itsekään
Vain kaukainen hahmo olen
outo tuttu joka palasi
 
Kuka minua enää tuntee
pelkkää ydintä kummaa
Vain vieras, lähes tuntematon
Jonka elosta tuskin tiedettiin
 
Joka lähtenyt oli, jo ennen saapumistani
 
Nyt riuhdon ylleni itseäni
kuorta sovitan päälle takaisin
Vain osittain se onnistui
en tunne itseäni vieläkään
 
Silloin kuiskasin- "kun kuljet"
Kuiskasin- "Ilman kuorta kun
kuljet, näet ihmisten kauneuden
alle näet, näet alle kuorten.
 
Vastasin näin- "Ei, en halua"
Vastasin- "Minä halua en,
kuoren alla asuu
vieras ihminen"

Persoonallinen ja hieno sanoitus. Esim. "Joka lähtenyt oli, jo ennen saapumistani", toimii. Alkupään kohta:
"Koreus jäi, kauneus jäi siihen lattialle lojumaan." Sana "kauneus" tuntui vähän ristiriitaiselta tässä kohdassa? Sanoitusta kun luin edemmäs, niin jotenkin tuo sana alkoi tuntua vähän oudolta. Mielestäni lattialle jäi se "kuori" eikä suinkaan kauneus. Tätä käsitystäni tukee myös sanoitus myöhemmin.
 
Vai menikö teksti vain yli hilseeni, enkä ymmärtänyt oikein? Niin tai näin...hieno teksti, tarina ja idea.

Persoonallinen ja hieno sanoitus. Esim. "Joka lähtenyt oli, jo ennen saapumistani", toimii. Alkupään kohta:
"Koreus jäi, kauneus jäi siihen lattialle lojumaan." Sana "kauneus" tuntui vähän ristiriitaiselta tässä kohdassa? Sanoitusta kun luin edemmäs, niin jotenkin tuo sana alkoi tuntua vähän oudolta. Mielestäni lattialle jäi se "kuori" eikä suinkaan kauneus. Tätä käsitystäni tukee myös sanoitus myöhemmin.
 
Vai menikö teksti vain yli hilseeni, enkä ymmärtänyt oikein? Niin tai näin...hieno teksti, tarina ja idea.
 
Hehe, en minä välttämättä älyä itsekään aina mitä kirjoitan.. Ehkä kyseessä on tyyppi joka on ulkoisesti viehättävä, mutta sisältä ruma.. Tai jotakin. Kuoretta vain pelkkä kummajainen.. tai sitten ei.. Mene ja tiedä. Tätä tekstiä kyllä pitää joka tapauksessa vielä parannella, ei tyydytä itseänikään oikein suuresti.