Lyriikka ›

Ajatusten virtaa pitkin kuljen ja itseni laineilla huuhtelen,
kanssa itseni kilpaa, kohti iltaa
muistojen jo-i-ssa - sinua suudellen,
näen pienen lehden, jota virta pinnallaan repien liikuttaa,
se saa minut itkemään ja muistamaan,
minkä tahdoin jo unohtaa,
 
eivät anteeksipyynnöt laineiden alla, katoa antamalla,
ne vain nousevat pintaan, kun surua muistutat,
ja tarvitset lohdutusta,
eivät surujen saaret, koskaan rantaviivoiltaan sinua pyyhkineet pois,
sinne tahdosta palaat, vaikka toinen
tuo hetki ollut ois..
 
Pinnan alle hetkenä hyvänä, pidä minua siellä,
pinnan alle pakenen, palaten..
muistojen anna mua muistuttaa siellä..
 
pinnan alle omasta tahdosta,
etten unohtaisi,
kuinka elämä antaisi lohtua,
jollei satuttaisi..
 
Ajatusten virtaa pitkin surujen saatosta hymyni takaisin saan,
muistan kuinka satutin, itseni, löydän mä sieltä ja äänesi mua lohduttaa,
läpi elämän kestävää virtaa, vasten mun täytyy ajoittain vain uskaltaa,
jotta löytäisin lohdun, joka aikanaan
sai minut vahvistumaan.