Varteni leveä on mutta kuinka pitkä?
Liekö taipumaton, jota painot mitkään
Eivät katki saa, edes värähtämään
Nähdä ja kokea saanut on elämää
Tuska tuskan jälkeen yhä ylös nousen
Itseni viritän lailla vaa'anjousen
Matkaa jatkamaan ja taakkaa kantamaan
Kyyneltä lyijyn lailla painavaa
Vaan raskainta on rakastaa
Kun nähdä saa vain verenpunaista
Vihaa ja itsesääliä
Sydäntä särkevää
Ne kannan hartioillain ainakin puolitiehen
Jos voimat matkallain riittää työhön miehen
Naistaan ja lastaan vuoksi taistelevaan
Katson valokuvaan, muistoon haalistuvaan
Joskus poika olin pellavapäinen
Ja nuori mies niin säheltäväinen
Hengissä selvisin vaan siihen tarvitsin
Rakkautasi, ymmärrystäsikin
Vaan raskainta on rakastaa
Kun nähdä saa vain verenpunaista
Vihaa ja itsesääliä
Sydäntä särkevää
Vaan silti yrittää mä tahdon rauhan mielen
Löytää vaikka pieleen heiluvan vaa'ankielen
Lailla nyt tuntuu menevän menkööt menojaan
Kaikki turhat murheet, ne rakkaat kanssanne jaan
Yhdessä voimme löytää sen
Sielun tasapainon henkisen
Aika on pois jo pyyhkiä
Synkkyys valonpeittävä
-----------------------------------------------------------------------------------------
Biisi on heavy rockin ja balladimusiikin välimaastossa, hieman Metallican Unforgivenin vaikutuksesta. myös Yön biisit soivat mielessä, kun tein tätä. "Madman was here, but now he's gone, you know the results, I have done."
Vedä viskiä, vodkaa, rommikolaa, tequilaa, viiniä ja kaljaa saman illan aikana. Koeta hymyillä aamulla. |
Peter Spiegelmann
-wienoe-