Lyriikka ›

-Lumihiutale-
 
(kerto:)
On niin kylmä, että minun kyyneleeni jäätyvät lumihiutaleiksi.
On niin kylmä, että sinun kylläsi muuttuvat ainoastaan eiksi.
On pimeää ja pakkasta, niitä kutsun nyt aidoiksi kavereiksi.
On niin kylmä, että joudun pistämään omat sanani kappaleiksi.
 
Lauseet jäätyvät ilmaan, ne jotka sanomatta jää.
En tiedä kuinka hyvin voisin tämän sulle selittää.
 
Ei paljon kuume täällä auta, ei kuume eikä jää.
Sillä lähenee vain hauta elimmekö elämää?
 
(bridge:)
Lämmin ajatus saa
aikaan viileyden.
Mutta ken haluaa
nyt tuntea sen?
 
(kerto)
 
Sun sanasi vei viimeisinkin toivon kipinän.
En tiedä olinko se minä vai oliko se hän.
 
Jäätävä on se katse, joka minut pysäyttää.
Sinun sanasi nyt leijumaan mun päähäni jää.
 
(bridge)
(kerto)
 
"Mene pois! Minä sinulle en koskaan kuulua voi."
Tuo lause edelleen mun päässäni resonoi.
 
Usko taikka älä, mutta sua odottamaan jään.
Jossain vaiheessa sä huomaat kuulut minun elämään!
 
Elikkä, nyyhky tarinako? No siltähän se vaikuttaisi. Ehkä näin sanallisesti ei eroa massasta kovinkaan paljon, surkutarinoitahan on kirjoitettu enemmän kuin liikaa. Mutta, mutta kai tästä sentään jotain irti saa? kertokaa toki.