Lyriikka ›

Onko biiseissänne jokin tarina mikä etenee biisin mukana?
Vai miten homma toimii?

edit. unohtakaa

Onko biiseissänne jokin tarina mikä etenee biisin mukana?
Vai miten homma toimii?
 
..Riippuu vähän biisistä. Ja siitä kirjoittaako jo tehtyyn sävellykseen vaiko sanoja sävellettäväksi. Tietysti niinkuin kaikessa täytyy sanoissakin olla joku järki jotta niistä saa jotain irti. Silkkaa kronologiaa tulee suosittua usein, mutta käytän sanoituksissani myös toistavia rakenteita ja joskus jopa sitä onomatopoetiikkaa.
 
Uusia tapoja biisin kirjoittamiselle voi kehitellä määrättömästi ja loppujen lopuksi muita rajoitteita ei ole kuin se että mikään ratkaisu ei ole tiedostamaton vaan harkittu. Tällöin voidaan olettaa että myös kuulija tavoittaa logiikan. Siinä vaiheessa kun kirjoittaja ei itsekän tiedä mitään omasta tekstistään, ollaan todennäköisesti menty metsään tai jos ei, niin ei onnistumisesta mitään opitakaan :)
 
Yksinkertaisimmillaa hyvän tekstin rakenne voisi olla tällainen:
 
Räväyttävä eka rivi
oivaltava toka rivi
hämäävä kolmas rivi
selventävä neljäs rivi
avaava viides rivi
roikkuva kuudes rivi
 
-
Kiteyttävä kertosäe
joka tässä vaiheessa
viimeistään kertoo
kuulijalle mistä on kyse
-
 
Räväyttävä eka rivi
oivaltava toka rivi
hämäävä kolmas rivi
selventävä neljäs rivi
avaava viides rivi
roikkuva kuudes rivi
 
-
Kiteyttävä kertosäe
joka tässä vaiheessa
antaa kuulijalle aivan eri
asioita kuin viimeksi
-
 
Räväyttävä eka rivi
oivaltava toka rivi
hämäävä kolmas rivi
selventävä neljäs rivi
avaava viides rivi
roikkuva kuudes rivi
 
-
Kiteyttävä kertosäe
joka tässä vaiheessa
antaa kuulijalle aivan eri
asioita kuin viimeksi
-
 
Jos tarinan juoni etenee mutta teema pysyy samana tapahtuu ns. virta efekti (samaan virtaan ei voi astua kahdesti sillä se ei ole enää sama eikä ihminenkään ole enää sama mutta joki on silti joki ja ihminen on ihminen).
 
Tällöin kertosäe saa joka osion jälkeen aivan uuden sävyn ja ehkä merkityksenkin.
Jos vaikka kroskeen sanoma olisi niin kliseinen kuin: "minä rakastan sinua vieläkin" ja ekassa säkeistössä pari olisi vain ollut pitkään yhdessä, tokassa toinen olisi pettänyt toista ja kolmannessa se petetty haluaisi palata yhteen... -Niin tällaisessa tarinassa tuo: "minä rakastan sinua vieläkin" olisi sisällöltään aivan eri jokaisen a osion perässä (aluksi rakastaa ajan kulusta huolimatta, sitten petoksesta huolimatta ja lopulta haluaa jatkaa kaikesta huolimatta).

Useimmiten tulee monta hyvin samantapaista säkeistöä. Jotenkin vaan muodostuu semmoinen sapluuna, jolla sitte mättää niitä säkeistöjä. Se saattaa lähteä jostain yhdestä lauseesta. Ottaa itteä niskasta kiinni ja kirjottaa vaan jotain niin alkaa pulputtaa.

eka keksin jonkun tarttuvan lauseen. Sitä sitten toistellaan laulun läpi. Sen jälkeen keksitään joku turha tarina tytöstä ja pojasta jotka menevät juhliin.
 
esimerkki("mä räydyn" on tarttuva lause)
 
------------------------
oli kerran poika
oli myös tyttö
he menivät juhliin
ja pitivät hauskaa
 
mutta ei, kaikki ei olekaan niin
ÄRRR, MÄ RÄYDYN
JEAAH JEAAH MÄ RÄYDYN
 
he tanssivat lattialla
ilman kenkiä, jeah jeah
he valloittivat kaikki
kauniilla tanssillaan
 
mutta ei, kaikki ei olekaan niin
ÄRRR, MÄ RÄYDYN
JEAAH JEAAH MÄ RÄYDYN
------------------------
 
EDIT. pyydän anteeksi :(

Jos kappaleessa on tarina, puen sen symbolistiseen pukuun enkä sano mielelläni suoraan mitä tapahtuu. .Muunmuassa Kaarle Viikate kirjoittaa äärimmäisen mahtavia sanoituksia tällä tekniikalla.
 
Esimerkki. Kirjoittamani sanat joiden tekoon meni monta päivää. Sisältää tarinan, lukekaa teksti ja kommentoikaa, mitä se toi mieleenne. jos vain jaksatte.
 
Kadun.
 
Hiljaa, sanomatta sanaakaan,
seison, odotan osumaa.
Hetken lyhyen ajan tunnen pelkääväni.
Selkäni takana rivi on valmiina.
 
Silmät sidottuina katson eiliseen.
 
Jää tähän,
jää tähän katsomaan
kuinka lähden.
Jää tähän,
jää luokseni oottamaan.
 
Kaadun! Hanki minut ottaa vastaan.
Kadun! Tekojani joita anteeksi en saa..
 
Avaan silmäni siteiden alla (näen)
kuljen nyt maassa johon halla
on korjannut satonsa.
Tiedän, ei ole paluuta täältä menneeseen.
Mutta viethän mukanasi minusta
 
muiston huomiseen.
 
...tässä veisussa symbolistisuus on hyvin yksinkertaista, kappale sisältää myös tarinan, joka jättää melkoisesti ajattelun varaa... Kysymys kuuluu kenelle tässä lauletaan?

Hyvin kirjoitettu ainakin, tosin en tiedä kenelle lauletaan,
mutta jollekin rakkaalle luulisin.
Varmaan olen väärässä niinkuin yleensä, mutta luulen näin

Hyvin kirjoitettu ainakin, tosin en tiedä kenelle lauletaan,
mutta jollekin rakkaalle luulisin.
Varmaan olen väärässä niinkuin yleensä, mutta luulen näin
 
...ei paha veikkaus. En itsekään tiedä kenelle lauletaan, mutta luulen että tämä "rakas" on saattanut "kertojan" tähän tilanteeseen... tavalla tai toisella...

Tuo oo-p:n teksti oli sellanen joka on varmaan mahdollisimman kaukana meikäläisen sanotuksista... 8)
 
Ensinnäkin teen lähes kaikki tekstit englanniksi nykyisellään. Ja tykkään hyvinkin ns. konkreettisista lyriikoista. Tyypillisesti teksti syntyy yhtä aikaa sävellyksen kanssa. Kun biisin nimi tai muu johtoajatus pesiytyy tonne tajuntaan, niin siitähän se homma sitten lähtee kehiytymään.

Meikäläisen "lyriikkataide" etenee pitkälti siten, että ensin keksin biisille jonkun työnimen ja samalla hieman ideaa, mitä aihetta se käsittelee ja mistä näkökulmasta. Usein luonnoksia tulee tehtyä muutamia kunnes lopullinen teksti syntyy. Ja yleensä se lopullinen teksti syntyykin nopeasti.
 
Usein rakenne on suhteellisen yksinkertainen, eli säkeistö, säkeistö, kertosäe, säkeistö, kertosäe. Tosin säkeistöt usein sitten säveltäjämme pilkkoo A- ja A1-osiin.
Mitään täysin vakiokaavaa ei ole, mutta usein ensimmäinen säkeistö on ikään kuin pohjustavaa tarinaa, toisessa säkeistössä päästään aiheeseen sisään, kertosäe summaa kaiken edellä käsitellyn, kolmas säkeistö tarkastelee aihetta usein vähän toisenlaisesta näkökulmasta minkä jälkeen kertosäe vetää taas kaiken yhteen. Joskus viimeisimmän kertosäkeen teksti saattaa muuttua, mikäli kolmas säkeistö on ollut totaalisen erilainen aiheeltaan, ja muulloin kokonaisuus jäisi hajanaiseksi.
 
Niin, ja vaadin lyriikaltani helvetisti. Mitään blaa-blaata en kehtaa suoltaa. Enkä kehtaa jättää tekstiä puolitiehen.

Tuo oo-p:n teksti oli sellanen joka on varmaan mahdollisimman kaukana meikäläisen sanotuksista... 8)
 
Ensinnäkin teen lähes kaikki tekstit englanniksi nykyisellään. Ja tykkään hyvinkin ns. konkreettisista lyriikoista. Tyypillisesti teksti syntyy yhtä aikaa sävellyksen kanssa. Kun biisin nimi tai muu johtoajatus pesiytyy tonne tajuntaan, niin siitähän se homma sitten lähtee kehiytymään.
 
joo, itsekin teen enklannin kielisiä tekstejä blues-sivuprjojekti yhtyeellemme, jotka kertovat viskistä, naisista, kaljasta, juopottelusta yms. tässä näyte:
 
No Monkey Business Tonight
 
I just think that why can't I,
be your man just one more night?
You have a lot what teach to me,
and I have even more, you will see.
 
Just give me one more chance.
Please baby. One more chance.
I give my word, it's gonna be allright,
I promise, no monkey business tonight.
 
No darling no,
don't let me go!
No sweetheart no,
I don't wanna be alone!
 
Every morning it's gettin' worse,
that hangover will kill me soon.
I just need you. You are my medicine.
Help me over this or I will be doomed,
 
to suffer, a rest of my life.
Oh, please baby, let me try.
Gimme your word, it's going to be allright,
and I promise no monkey business tonight.
 
No darling no,
don't let me go!
No sweetheart no,
I don't wanna be alone!
 
I can say that, baby i'm an idiot,
but please, don't tell it to me.
Don't try, to riot,
so it's easier to be, with you.

Niin, ja vaadin lyriikaltani helvetisti. Mitään blaa-blaata en kehtaa suoltaa. Enkä kehtaa jättää tekstiä puolitiehen.
 
joo, mullaon sama "ongelma" ja tämän vuoksi en tahdo ikinä saada biisejäni täysin valmiiksi...

joo, mullaon sama "ongelma" ja tämän vuoksi en tahdo ikinä saada biisejäni täysin valmiiksi...
 
Lienee jokaisella itseään kunnioittavalla sama vika. Maine menee helposti jos päästelee keskeneräisiä töitä käsistään. Mitään järjellisestä perustetta ei sille yleensä ole että tekee työnsä huonosti. Se pari tuntia ylimääräistä pilkunviilausta voi lopulta olla se ratkaiseva niitti siihen kolahtaako biisi vai ei.

Lienee jokaisella itseään kunnioittavalla sama vika. Maine menee helposti jos päästelee keskeneräisiä töitä käsistään. Mitään järjellisestä perustetta ei sille yleensä ole että tekee työnsä huonosti. Se pari tuntia ylimääräistä pilkunviilausta voi lopulta olla se ratkaiseva niitti siihen kolahtaako biisi vai ei.
 
minä viilailen biisejäni jopa viikkoja.. :D

Joskus niitä sanoja vaan tulee paperille peräkkäin. Joskus niitä ei tule ollenkaan.

minä viilailen biisejäni jopa viikkoja.. :D
 
Itse olen viilaillut joskus jopa kuukausia. Siinä mielessä itsellä on se onnellinen tilanne, että laulajamme (joka myös säveltää biisimme) opiskelee Jyväskylän Yliopistossa kirjallisuutta ja toimii ikään kuin kriitikkona jo bändin sisällä. Sieltä tulee kyllä heti noottia, jos tekstissä on epäloogisuuksia.
 
Viimeksi, kun oltiin studiossa, valvoin edeltävänä yönä kolmeen ja väänsin erään biisin kertosäkeen täysin uusiksi (toki samaan melodiaan). Siinä oli melkoinen tappelu, ennen kuin pää- ja taustalaulajamme suostuivat vetämään biisin uusituilla sanoilla. Onneksi suostuivat, myönsivät jälkikäteen itsekin, että uusi teksti oli paljon parempi.

Itse olen viilaillut joskus jopa kuukausia.
 
Ja mä vuosia...
 
Nykyään, kun tota sanataidetta tulee harrastettua muutenkin enemmän, sanoitusten teko on alkanut tuntua hyvin vaikealta ja jopa vastenmieliseltä. Kauheaa väkisin vääntämistä. Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että biisintäytteeksi tehty lyriikka on peräti rajoittava tekijä. Jo kieli, jolla sanoitus on tehty, määrittää musiikkia jotenkin. Vahvoja tunnetiloja on mahdollista välittää niin tehokkaasti pelkkien soittimien välityksellä, että jos vielä bändin perustan, se soittakoon pelkkiä instrumentaaleja.

Ja mä vuosia...
 
minä yleensä tuhoan jo vuoden ikäiset sanat ellei niissä ole ainesta mihinkään tai ellei niille löydy säveltä tai tyyli on muuten vaan jo liian vanha.. tosin vanhimmat sanoitukset jotka ovat vielä tallessa on kirjoitettu kuusi-seitsemän vuotiaana, niillä on jo ikää... :D ..yleensä kirjoitan sanat, heitän ne lokeroon, ja sitten kun inspiraatio iskee tongin kaikki keskeneräiset tekeleet esiin napsin parhaita paloja uuteen sanoitukseen ja tuhoan loput jne. jne.. :P

minä yleensä tuhoan jo vuoden ikäiset sanat ellei niissä ole ainesta mihinkään tai ellei niille löydy säveltä tai tyyli on muuten vaan jo liian vanha.. tosin vanhimmat sanoitukset jotka ovat vielä tallessa on kirjoitettu kuusi-seitsemän vuotiaana, niillä on jo ikää... :D ..yleensä kirjoitan sanat, heitän ne lokeroon, ja sitten kun inspiraatio iskee tongin kaikki keskeneräiset tekeleet esiin napsin parhaita paloja uuteen sanoitukseen ja tuhoan loput jne. jne.. :P
 
Ei niitä kannata missään nimessä tuhota. Sieltä saattaa löytyä jopa jotain helvetin hyvääkin aivan yllättäen.
 
Itselläni kävi kerran niin, että tein yhden tekstin säveltäjällemme sävellettäväksi. Kommentti oli, että A-osa oli hyvä, mutta B-osa paska. Siihen pitää keksiä täysin uudet sanat. Mietin ja mietin, mutta mitään ei syntynyt. Sitten lueskelin vanhoja virityksiäni. Löysin yhden, jonka B-osa oli suhteellisen toimiva, mutta ei sopinut kyseisen kappaleen A-osaan, joka oli umpipaska. Yhtäkkiä tajusin, että hyvin pienellä viilailulla tuo löytämäni B-osa sopi tähän säveltämistä odottavaan biisiin, kuin nyrkki silmään.
 
Nyt se biisi on levytetty ja toimii hyvin sen ollessa yksi meidän suosituimmista biiseistämme.

Ei niitä kannata missään nimessä tuhota. Sieltä saattaa löytyä jopa jotain helvetin hyvääkin aivan yllättäen.
 
Itselläni kävi kerran niin, että tein yhden tekstin säveltäjällemme sävellettäväksi. Kommentti oli, että A-osa oli hyvä, mutta B-osa paska. Siihen pitää keksiä täysin uudet sanat. Mietin ja mietin, mutta mitään ei syntynyt. Sitten lueskelin vanhoja virityksiäni. Löysin yhden, jonka B-osa oli suhteellisen toimiva, mutta ei sopinut kyseisen kappaleen A-osaan, joka oli umpipaska. Yhtäkkiä tajusin, että hyvin pienellä viilailulla tuo löytämäni B-osa sopi tähän säveltämistä odottavaan biisiin, kuin nyrkki silmään.
 
Nyt se biisi on levytetty ja toimii hyvin sen ollessa yksi meidän suosituimmista biiseistämme.
 
..otan talteen ne joille voi myöhemmin tulla käyttöä.. tuhoan ne jotka on totaalista ulostetta...