Lyriikka ›

Ikävä
 
Kun valon olento vailla sielua on
niin onneton, kaltainen alakulon
iskee miekkaa mielensä virtaan
repii rintaan pimeyden reikää
 
sytytän ainoan kynttilän jonka löydän
hiljaa pyydän mielessäni
Tule tänne, täällä minä odotan
Vie sieluni satamaan,
Kehoni lämpimään kotiin makaamaan
 
vanhat kuvat kellastuneet
Kulmistaan käpristyneet
Värittömiksi vaienneet
Muistan jokaista rakkaistani
 
--
Nimetön
 
kaunista kaikki on kun kyllin tarkkaan katson valoa
tuo ilmi, silmin terävin läpi pienen elämäni kävin
luo raukkauden luovin suokoon kohtalo tekemäni anteeksi
niin kuolin syliin, kävin kyyneleistä luotuihin kyliin
kuulin merkeistä, enteistä ja kaikista heistä menneistä
luulin kysyneeni kaiken, ilman vastausta vaikenen
 
Vailla nimeä kun kohtaavat valo ja pimeä
Kuiskaan uudelleen korvaan mua suudelleen
Nauran vaikka kastun, tiedän sateeseen astun
Hymyilen maata, ilmaa, sieluni maailmaa
 
En tiedä määränpäätä, onko tulta, verta vai jäätä
Kuiskaan hiljaa, ei karttakirjaa tai merisäätä
Vei, mursi vartta hiljaa, kai silti siljaa sai suojella
Huolella huolelta varjella lailla laupeuden enteen
 
Sillä aina kun sataa, on pisaroiden välissä kuivaa
Menee uimaan, pohjassa makaa, tiensä on tullut takaa huomisen
Enteet ohjissa annan näkyjen viedä, lämpöä kannan, liekkejä siedän
 
Tuuli kertoo / Tarinaansa hiljaa /Miettii huokaa
Lukee taivaan kirjaa / Kääntää sivuja /Silkkisin sormin
Tullut kaukaa / Kaiken kiertänyt / Kuuntelen,
kuule sinäkin / Se kaiken nähnyt /Niin monesti
Nuoret / Muistakaa / aina / toisenne
 
--
Hulluuksia
 
Sinä yönä ei silmiä ummistettu
Naurettiin rannassa aamuun asti
Heiteltiin käpyjä ja käperryttiin
Juotiin juostiin ja kaaduttiin
Pyörittiin koko mäki alas
Törmättiin pastoriin.
Nuhteli meitä
Vaikka mitä on maailma ilman pikkuperkeleitä
 
Puolineljä pois peiton alta
Katsomaan auringon purppuraa
samaa jota jokainen tahollaan
 
Mies on ikkunassa
Hän pitää päätänsä, haroo hiuksiansa
Ja olen varma, sillä on silmissä vettä
 
Eilisen käärinliina
Valonajan mittainen piina
Ei enää vainoa, ei surua tai arpia
 
Meistä punottiin ihmisiä
Kuu teki meille varjon
Mutta kuka tekee sateenkaaren
Jos joku vain uskoisi
Aina huomenna valkeuden tiellä häilyy pimeä
 
siis älä säästä sanojasi huomisen taa
sano sanat kaikki joita en voi unohtaa
 
Pari otosta nyt keväällä purkitettavista laulelmista. Kommentteja, ajatuksia, tunteita? Musiikillisesti lähinnä minimalistista folkjazzia :)