Lyriikka ›

Esipuhe: Ensimmäin vakavasti otettavat lyyrikat vakavasti otettavaan biisini.
 
Paperimaan Kuningas
 
Paperimaa on kaukana tuolla, joskin tosin lähellä meitä
Kuningas siellä valtaansa pitää ja alamaiset kuuntelee
Voimaton hän silloin on kun arkiaamu valkenee
Voimansa hän silloin saa kun juhlinnat ovat alkaneet
 
Paperimaan Kuningas vaan, viihdyttämään on tullut meitä taas
Paperimaan Kuningas vaan, yhden hän kaappaa mukaansa taas
Paperimaan Kuningas vaan, Aamu alkaa jo nyt sarastaa
 
Juhlinta kun päättyy, toiset kotiinsa palaavat vielä nukkumaan
Aamulla vieraasta sängystä toisensa löytävät ihmetellen taas
Kahvipöydässä asiat selkiytyvät ja elämämme voi jatkua taas
Mutta kuitenkin juhlinta alkaa niin hyvästit voimme heittää vaan
 
Paperimaan Kuningas vaan, piiloonsa ryömii hän vaivihkaa
Paperimaan Kuningas vaan, tulee hän joskus myös palamaan
Paperimaan Kuningas vaan, poistuu tuo kaunis paperimaa

Poika missä riimit, ja ajatus??. Paperimaassa ei elä kukaan. paitsi paperinuket.

Vähän abstrakti, en oikeen kauheesti päässyt perille tästä, mutta ei se mitään. rytmillisesti varmaan ihan ok, mua van jotenkin häiritsee toi ku kaks lausetta päättyy molemmat "taas".
 
Edit: korjaus

Vaan sana on aikä häisitsevä täyte sana. Se siis myös näyttää täytteeltä. Ilmaisu siis kaipaisi tiivistämistä Ikävä kyllä lyriikassa se ei ole yhtä helpoa kuin tavallisen runouden puolella jossa useimmiten turhan voi ottaa pois. Laulun kanssa täytyy aika keksi lisää sanottavaa.
 
Tykkäsin tästä. Ainoa "vika" tuntui olevan että tekstissä on melkoisesti tyhjiä sanoja. Riimit myös osin tuntuvat olevan tässä vain riimin vuoksi eivätlä oikein tunnu oleellisesti kuuluvan ilmaisuun.