Lyriikka ›

Valkoista kangasta maalaan
tunnen henkeni odottavan.
Muotoa, ainetta, jotain outoa
jotain helposti haihtuvaa.
 
Kuulen sanoja ilman lämpöä
kerään ääniä
talletan ne ihon alle.
Kuunnelkaa onko maailma ennallaan
onko sisällänne asioita joita ette ulos päästä
valoon, lämpimään
tyhjää peittämään.
 
Turhuutta, pelkoa, huoneiden ahtautta.
Toisten kasvojen vierautta.
 
Kuulen sanoja ilman lämpöä..
 
Valkoista kangasta maalaan
ja vielä hengitän.