Lyriikka ›

Ajattelin laittaa tänne katsastettavaksi tällaisen nyt jo vähän vanhemman biisin, joka syntyi aikoinaan aika hankalassa tilanteessa. Olen jotenkin ylpeä siitä, kuinka selkeästi olen onnistunut kiteyttämään tilanteen, toivottavasti myös kuulostamatta tyhmältä. Laulun sävellyksineen voi kuunnella täältä:
http://www.myspace.com/ossiop Mielipiteenne on minulle tärkeä :)
 
Jää taa
 
Jos sinun kotisi ei ollutkaan siellä
missä meillä oli koti
ja nyt olet viimeinkin kotonasi
ole vaan - ole onnellinen
 
Jos sinun perheesi ei ollutkaan siellä
missä meillä oli perhe
Ja nyt olet viimeinkin löytänyt perheesi
ole vaan - ole onnellinen
 
En tahdo olla katkera
mutta en tahdo rakastaakaan
en tahdo tuntea ikävää
en tahdo kantaa sitä taakkaa enää
 
Jos sinun pelkosi oli samaa pelkoa
josta minä kanssasi itkin
ole iloinen, jos olet selättänyt sen
ja minun pelkoni on nyt toinen
 
Uusi elämäsi ei ole lähelläkään
sitä mitä minun uusi elämäni on
ja se on helpottava tietää
mutta minä jatkan yhä etsintää
 
Jää taa - pyydän - jää taa
Taa jää - en tahdo - tuntea ikävää
Jää taa - pyydän - jää taa
Taa jää - en tahdo - tuntea ikävää
En tahdo elää vanhuuttani siinä
Jää taa, aion nuortua uudestaan
Aion nuortua uudestaan

Tämä onkin vähän erilaista sinua, en nyt seurannut sanoja, vaan tunnelmaa
pelkästään. Tässä piilee jotain, tämä oli erilainen erolaulu, mikä hyvä.
musiikki virkistävän erilainen. Oikeastaan pidän tästä eniten (ehkä), mitä olen sinun jutuistasi kuullut.
Teet herkkiä kappaleita, ettei niistä kuitenkaan jää päällimmäisenä liiallinen ahdistuksen tunnelma. Aitous on läsnä, mitä pidän ykkösjuttuna.

Ollaan nyt kerrankin kriittisiä ja sanotaan et ihan pelkästään sanotusta arvioiden musta tää taas ei ole sun parhaimmistoa. Ekat kolme säkeistöä ei oikein vakuuta vaik ehkä tarkotuskin on kuulostaa vähän naiivilt. Viimeset kolme on jo parempia. Nimi on hieno ja toi loppu muutenkin mut jotenkin kaiken kaikkiaan kaipaisin tähän vähän kontrastia. Siis sellasta "sinä tarjosit salmiakkia" -juttua

nyt tuli tästä Sergeille plussaa, kun uskaltaa antaa kritiikkiä/kehitettävää. Sitä täällä kaipaa, vaikka nyt olenkin juuri erimieltä. En niinkän sanoista, mitä en nyt lainkaan ajatellut, päästin ne ns. ohi, ja annoin tunnelman mennä edelle.

Kiitoksia!
 
Tämä on tosiaan aika erilainen kuin monet muut tekstini. Se on myös syntynyt ilman oikeastaan minkäänlaista miettimistä, joka tekee siitä vähän epätavallisen, jos niin voi sanoa. En ole miettinyt juurikaan riimejä tai sointuvuutta, vaan pelkkää sisältöä. Se toivon mukaan tulee esiin :)