Lyriikka ›

Teit minusta vapaan (9.1.2011)
 

 
Sä teit minusta vapaan
veit mukaasi tapani olla surullinen
kun syksy koitti levitin lakanat sohvien ylle
muutin saaresta kaupunkiin,
se päivä, ne kuukaudet murehdin
ja totuin kaupungin ääniin,
liikenteen, naapurien toistuviin riitoihin
myös hyväilyn jättämiin jälkiin
 
tiedän ikävä tuo yhden lisämutkan
mut en halua suoraa tietä,
se veis tunteen olit olemassa
sä teit minusta vapaan, teit vapaan
 
vuodenajat niitä romantisoidaan
ja nyt ymmärrän se on ihan oikein,
kun kevät tuo ensimmäisen säteen
hiukkasiin, sinä teet minusta vapaan
silloin palaan ajassa taaksepäin
kun ajoit kaupungista venerantaan
perillä nostit lakanat sohvien päältä,
ja katsoit kaukaisuuteen,
silloin teit minusta vapaan
 
tiedän et ikävä tuo yhden lisämutkan
mut en halua suoraa tietä,
se veis tunteen olit olemassa
sä teit minusta vapaan, teit vapaan
 
kun syksy koitti levitin lakanat sohvien ylle
muutin saaresta kaupunkiin,
se päivä, ne kuukaudet murehdin
ja totuin kaupungin ääniin,
liikenteen, naapurien toistuviin riitoihin
rakas, myös sun jättämiin jälkiin
 
sä teit minusta vapaan, teit vapaan
 
sä teit minusta vapaan, teit vapaan
 

 
-merja ritala-