Tämä on täyttä iskelmätekstiä, näköjään olen kirjoittanut vuosi
sitten. Tästä voi sanoa, sanoista viis- mikä paradoksi!
täynnä kliseitä, mutta antaa mennä, en edes korjannut.
Kaikkea voi kokeilla.
http://www.youtube.com/watch?v=fAIzpL3_NOA Syntyi kuunnellessa yllä olevaa Fado- musiikkia.
Tarinamme (2010)
rakkaudessa sinuun on vakavuutta
tahdon kiittää, en usko että riittää
vielä nämä päivät, nämä vuodet
en halua kuolla, kuin Julia Veronassa,
meissä on vielä enemmän,
tarinamme jatkuu täältä ikuisuuteen
ihomme tunto, aistin sen
viivyt luonani varmemmin
vuosien edetessä näimme
taivaan näytelmät,
merien ja järvien elävän
lintujen lentävän,
myös jäävän paikalleen
kevään jatkuvan kesään,
syksyn ehtivän talveen,
kietouduimme toisiimme
näin jatkoimme hyväilyjämme
vuosien edetessä näimme
taivaan näytelmät,
miks nyt vaikeroisin
kun ihoni muistaa,
tuntee toisin,
siks tahdon kiittää, en usko että riittää
menneet päivät, menneet vuodet
kun aurinko myöhemmin laskee
Veronan kaduille,
niin päättyy tarinamme
miks nyt vaikeroisin
kun ihoni muistaa,
tuntee toisin,
siksi tahdon kiittää, en usko että riittää
menneet päivät, menneet vuodet
kun aurinko myöhemmin laskee
Veronan kaduille,
sinä tiedät, niin päättyi tarinamme
-merja ritala-
Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR-
soihtu55