Lyriikka ›

joskus ajatus kasvaa suuremmaksi mitä itseesi mahtuu,
huomaat sen silloin, kun ihmeitä tapahtuu,
niin pieniä, etteivät ne liikuta maailmaa,
mutta ilman niitä, et olisi kukaan,
 
(uhraa nuoruuden)
 
tekosi määrittäessä identiteettiäsi, muutut pienemmäksi vuosi vuodelta,
nuorista vihaisista miehistä tulee katkeria vanhoja äijiä
ja pistokielisistä kaunottarista seinäruusuja ysinäisyyden alttarilla,
 
(turmelee viattomuuden)
 
minä en jaksa enää kävellä, vapisevin käsin voin vain kirjoitaa, ajatus liikkuisi, kuin ihme, mutta syöpynyt ruumiini on vain rapistunut kuori,
kuin liian pitkään veistettu teos, joka liian vaativissa käsissä lopulta vain sortuu,
hän, joka ei koskaan ollut nuori,
 
(menettää kasvonsa)

Syvällistä ja kaunista. Vaikeahko lauluksi, toiminee parhaiten lausuttuna.
 
tatta:
 
tekosi määrittäessä identiteettiäsi, muutut pienemmäksi vuosi vuodelta,
nuorista vihaisista miehistä tulee katkeria vanhoja äijiä
ja pistokielisistä kaunottarista seinäruusuja ysinäisyyden alttarilla,
 
Ainoa kohta joka mielestäni hiukan särähtää on tuo vierasperäinen "identiteetiäsi". Miltä kuulostaisi esim. minuuttasi?
Runo toi mieleeni mummoni isän tekemät laulut 1890 paikkeilta
"Oi äiti parka ja raukka,
kun minut synnytit.
Maailman orjaksi tänne
kurjuutta kärsimään."

Tekstissä paljon ajatuksia. Jotenkin koin keskimmäisen osion hieman tyylillisesti erilaiseksi kuin kaksi muuta. Mielenkiintoisesti sanottu: pistokielisistä kaunottarista seinäruusuja. Pidän myös suluissa olevista kohdista. Joitakin sanoja karsisin, tai muuttaisin esim. yksinäisyyden alttarille, aika käytetty. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen teksti. Tämä ois kyllä jännä kuulla lauluna, ei varmaan helppo juttu kuten Old Joekin toteaa.