Lyriikka ›

Mikä teile kolisee kotimaisessa lyriikassa ja sanoituksessa? Mikä niistä tekee juuri sen, mikä pistää ihon kananlihalle ja mielessä vääntelehtii kaunis äidinkieli? Ei tarvitse, jos ei välttämättä halua, eritellä erikseen kappaleita tai albumeita.
 
Itselläni kolisee A.W. Yrjänän jylhän tieteelliset sanoitukset, Eppujen normaalia elämää kuvaavat luritukset sekä Göstan (Leevi and the Leavings) surkean iloiset laulut, joista saa selville raaempaa todellisuutta.
 
Keskutelu vapaata.
 
Virhe! Liian tyhmä tai isänmaallinen kirjoitus.

Loirin laulamat Leinot kolisee.

Fröbelin Palikoilla on mukavan leppoisia, tarttuvia ja toisaalta myös psykedeelisiä sanoituksia.

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit. Heidän sanoituksistaan aina tykännyt.

Junnu Vainio on yksi kaikkien aikojen parhaita. Tarinankertoja.

Marja Mattlar, Myllykoski & Pajukallio, Juice Leskinen näin ensimmäiseksi tulee mieleen.

Lyriikkapalstalle tällaset
 
ja ite diggaan Göstaa, Kauko Röyhkää ja Tuomari Nurmioo. Parhaina päivinään myös A W Yrjänää ja Ismo Alankoo.