Lyriikka ›

Mielenkiinnolla odotan, mistä tämä tulee vastaan,
 

 
Pierrot Branca:
 
teen protestini hiljaisen
ja huudon yöhön viljelen,
jos auta ei se huutokaan,
jään pystyyn kuolemaan,
 
haavojani nuole en,
mä kaadoin puun sen kääpäisen,
en saanut sitä liikuttaa,
mutt`voinhan satuttaa,
 
ja pala palalta, mä ruumiini tän hävitän,
pala palalta, voit kuulla mun nielevän,
se on ylpeys, joka vastaan taistelee,
vaan ei kauaa, kun sen sulloo sisälleen,
 
teen protestini hiljaisen,
opetella tahdon sen,
kuinka ääneen sanotaan,
ei, ja uskotaan,
 
mä aina annoin periksi,
suostuen suoruumiiksi,
vaan nyt on minun naarani
vuoro saalistaa
 
ja pala palalta, mä ruumiisi hävitän,
tästä sielusta, annan pois palan kärsivän,
se on tottumus, joka vastaan taistelee,
vaan ei enää, palaa entiseen,
 

 
ei enää toisten taskuun kuulu
palaakaan mun elämästä,
elokuvani lopussa lukee nyt jatkuu,
ja jos mua joku aikoo estää sitä tekemästä,
niin piikki auki päätyy toisten laskuun