Lyriikka ›

Runo: Sunnuntai 6.5.2012
 

 
1)
 
Taivaasta maahan
yltää valonjuova
valohiukkaset elontuojat
mis on käsi luojan
tuos maassako,
tuos lämmössäkö
siitäkö itseeni armoa kaadan.
Muurahainen heräs,
soitti havunjousta
mä onneton yritin maasta nousta,
mis on käsi Luojan
jos lapseksi tulen
annatko mulle suojan
luotanko valoon,
vai pimeyteenkö mun täytyy juosta.
 
2)
 
Nyt valossa kylven
kuin sulaton lintu
enkä häpeä alastomuutta
kuorittu, mikä kuorittu
vuorattu olen kaipauksella,
miks mun pitäis taistella,
ja tästä johonkin nousta
muurahainen vaan soitelkoon ensimmäistä jousta
mä kierin ja vierin pitkin piennarta
ja valossa kylven.
Ylpeänä muurahainen kantaa kortta
mis ois ortta jossa lepäis sulaton lintu
häpesinkö sittenkin alastomuutta
ei ihmises oo mitään uutta,
jota ei tietäis käsi Luojan
 
3)
 
Muurahainen etsii suojan,
ja sulaton kuin uneton Seattlessa
kylpee valossa
ei se veljeyttä, sisaruutta estä,
mut kysyn vain itseltäni
miks mä en toisen aherrusta kestä
oisin vaan kuorittu
ja vuorattu kaipauksella,
sillä ei muurahaista uskomaan taivutella.
 

 
merja ritala