No, kustantajan koollekutsujana on helpompi kahlita itsensä siihen 33%:iin. Ja onhan se hyvä, että sillä välin kun se yks tai ne kaks biisintekijää siinä ryhmässä hoitaa homman, jotkut keittää kahvia, räplää kännykkää, kertoo paskoja vitsejä ja käskee talonmiestä hakemaan kaljaa. |
Itse näen asian niin, että kun monta päätä lyödään yhteen niin syntyy parempaa tekstiä/enemmän sellasta joka toimii kaupallisesti. Toinen syy voi olla myös se, että autetaan artistia kehittymään oikeaan suuntaan jotta tulevaisuudessa kaveri osaa sanottaa paremmin omat biisinsä ja osaa ottaa focuksen heti asiaan x. |
Itseäni on aina kiinnostanut, miten noiden co-writing-sessioiden henkilökemia ja työjärjestys toimii. Paikalla kun yleensä kai on aseman ja ammattiylpeyden lunastaneita ammattilaisia. Istuskellaanko kimpassa tapailemassa ideoita, vai tuovatko kaverit sessioihin irrallisia kertsejä ja riffi- tai groove-ideoita, joita sovitellaan yhteen, ja niin edespäin. Ääriesimerkkinä joku Rihannaa varten käynnistetty projekti, jossa puoli tusinaa huipputuottajaa kutsuttiin pariksi viikoksi Hawaijille vain keksimään biisejä Rihannalle. Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |