Runonen: Hauraat askeleet (14.12.2013)
Hän kulki portin luo,
tuo hennoksi käynyt sisältä jättiläinen
otti askeleen hauraan,
näin hänessä surusta vauraan
miten sä kestät, mä kysyin
hän nosti kädet mun hartioihin,
mä luotan jaloimpiin vartioihin
katosin - ikään kuin maaksi tulin
et hänen ois helpompi askel vähemmäksi ottaa
jättää kivut tähän maahan.
Multaan ei haudata rikkautta ei kultaa
vaan ne jotka ottaa askeleen hauraan,
mä näin hänessä kauniin ja iloista vauraan.
miten sä kestät, hän kysyi
nosti kädet mun hartioihin
luota sinäkin jaloimpiin vartioihin.
vajosin- ikään kuin pois minäkin mennyt oisin
mut hauraat askeleet,
ne eivät teeskennelleet,
näin hänessä kivusta vauraan,
viel vaelsi hurmeessa hiukan rautaa
katosin- ikään kuin maaksi tulin
ja kuulin kun portit sulkivat kulkijan hautaan.
merja ritala
(Sanat syntyivät kuunnellen: Shostakovich - Piano Concerto No. 2: II. Andante) Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
