Lyriikka ›

Oiskohan tämä iskelmää?
 
kun saavuin kotiin oli routaantunut maa
sen tunsin kun pihaan astelin
mikä toisen näin tolaltansa saa
liekö kiireet syynä arvelin
 
silloin aikoinaan mehän luvattiin
nyt jakaa myös sen arkihetken
kun kirkon eessä meidät kuvattin
vielä silloin uskoin kaiken sen
 
Kerto:
nyt saapui syksy mut kevät vielä palaa
ja lämpö saa roudan sulamaan
tahdon lujan pohjan suhteellemme valaa
se auttaa talven yli jaksamaan
nyt saapui syksy mutta kevät vielä palaa
vielä saan myös sinut uskomaan
en sulta säettäkään enää minä salaa
ei tunteen liekki pääse sammumaan
 
tääl ei rikastu eikä säästöön mitään jää
ne vuodet mä turhaan taistelin
vuokses unohdan murheet maiset nää
ja nuo roolit joissa tärkeilin
 
Kerto:
nyt saapui syksy mut kevät vielä palaa
ja lämpö saa roudan sulamaan
tahdon lujan pohjan suhteellemme valaa
se auttaa talven yli jaksamaan
nyt saapui syksy mutta kevät vielä palaa
vielä saan myös sinut uskomaan
en sulta säettäkään enää minä salaa
ei tunteen liekki pääse sammumaan

Minusta tää oli hyvä. Iskelmä.

Hyvää ja pätevää suomi-poppia.

kiva teksti, tykkäsin.

Tämä on aika hyvin kasassa. Näyttäisi jopa että säkeistöissäkin on aika lailla sama rytmi ( eli painotukset samalla kohtaa melodiaa ).
 
Vähän semmoinen abstrakti tai yleinen on sanoituksen sävy. Esim. " mikä toisen näin tolaltansa saa". Että jos aiheena on toivo parisuhteen jatkumisesta, tai tiukka päätös että parisuhde alkaa toimimaan jatkossa, niin se vetoaisi enemmän tunteisiin, jos se toinen olisi läsnä konkreettisemmin. Eli että lauletaan suoraan sille rakkaalle: " kerro mikä sut tolaltasi saa". Varsinkin kun se "sinä" tulee sitten kertsissä esiin kuitenkin.
 
Sit se jatko: " liekö kiireet syynä arvelin". Että eipä ole kauhean kiihkeää rakkaus, vaan semmoista leppoista hämäläistä tuumailua. Ja nykyiskelmät varsinkin ovat täynnä kiihkeää tunteen paloa, tapan itseni syömällä lasisiruja jos et rakasta minua, joten jättäisin pois tälläiset arvelut. Eli sanoituksen sävy saisi olla vähän dramaattisempi.