laululyriikkainen: Pinkki napapaita (8.3.2015)
Sun pinkki napapaita on niin pieni
et ikään kuin sen räätälinä ois ollut metsän hiiri
renkaat korvissasi painaa ihan likaa
et revennyt on korvanlehti ruusun nuppuseksi.
Kävelet hieman linkaten
muoviprinkka selässä painaa lapaluita,
kotiin meet milloin meet, yrität hiipiä
silloin huomaamatta kuivaat siipiä
et oo lukenu Bertolt Brechtiä
mut muuten oot ehtiny juttui murehtii
napapaita kesällä ja talvella
pitää sua usein valveilla, miten sua auttais
ettet kokis ittees raukaks
kotiin meet milloin meet, yrität hiipiä
silloin huomaamatta kuivaat siipiä
ne sanoo, et ne on valveilla
kuuntelee ja tahtoo nuorta palvella:
sun pinkki napapaita on niin pieni
et ikään kun sen räätälinä ois ollut metsän hiiri.
Kävelet hieman linkaten
muoviprinkka selässä painaa lapaluita,
kotiin meet milloin meet, yrität hiipiä
silloin huomaamatta kuivaat siipiä
ne sanoo, et ne on valveilla
kuuntelee ja tahtoo nuorta palvella:
sun pinkki napapaita on niin pieni
et ikään kuin sen räätälinä ois ollut metsän hiiri
kävelet hieman linkaten
muoviprinkka selässä painaa lapaluita,
kotiin meet milloin meet, yrität hiipiä
silloin huomaamatta kuivaat siipiä
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
En ole ehkä paras mahdollinen palautteen antaja, mutta kokeillaan silti. Mielestäni sanoituksessa kuvataan tämän ajan yhtä ilmiötä osuvasti. Hienoa on myös se kuinka hienovaraisesti sanoituksessa tuodaan epäkohdat esiin.
Minulle sanoitus näyttäytyi nuoren liian nopeana aikuistumisena.
kotiin meet milloin meet, yrität hiipiä
silloin huomaamatta kuivaat siipiä
Tässä kohtaa tuli mieleen nykyinen kasvatus vastuu ja vanhemmuuden merkitys ja luonne.
Korvaan särähti ainoastaan kohta.
sun pinkki napapaita on niin pieni
et ikään kun sen räätälinä ois ollut metsän hiiri.
Mieleen tuli vaihtoehto,
Sulla on pinkki napapaita
räätälinä ollut kai keiju saita.
Tämähän on vain minun mielipiteeni. En voi tietää onko
kirjoittajalla sympatioita juuri metsän hiiriä kohtaan :) |
Osuit naulan kantaan, etkä yhtään viereen, mitä tunnelmaa ja ehkä sanoman poikasta
tällä tekstillä hain. Lyriikat lähti juuri tuosta räätälistä, metsän hiirestä ja napapaidasta (ehkä outo yhdistelmä). Jostain muistin sopukoista tuli mieleeni vanha satu jossa hiiri ompeli kissalle takkia ja eihän siitä mitään tullut, lupaukset muuttuivat liiveiksi, liivit kintaiksi ja niin edelleen. Huonosti siinä kävi hiirelle. Ehkä räätälihiiri lyriikassani muuttui mielessäni metaforaksi suurille lupauksille, joita ei pidetä, ihmisen pahuudelle, välinpitämättömyydelle.
Se vapaus lyriikassa suotakoon, että räätäli ei tainnut sadussa olla metsähiiri, jos lie ollut kotihiiri?
eikä tuo ehdottamasi saita keijukaan, ole huono vaihtoehto.
ainut kohta, mitä itse mietin että muuttaisin on muoviprinkka, (pelkkä prinkka) tai
reppu?? en tiedä. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55