En olisi uskonut, notta tähän koskaan ryhdyn. Että kehtaan omia tuotoksia tänne suoltaa. No meni jo. Tarvittiin puoli tuntia ja puoli pulloa Jallua (yksi tähti). Kyse taitanee olla nostalgisesta nuoruudenkaipuusta, kotiseuturakkaudesta ja ajan musiikillisesta tyylisuunnasta sekä ohikiitävästä hetkestä?
Kun teinicorollan
nyt käyntiin höräytän.
Kuulen Albert Järvisen
eloon taasen heräävän.
Vanaa asfalttiin,
kitaraa kasettiiin.
Sun kättäs sipaisen
vain hieman hipaisen.
Ooh baby, ooh baby oot mun.
Voinko olla taas nyt sun?
Ooh baby, ooh baby oot mun.
Voinko taas mä olla sun?
Ajan ja ajan mä vaan
sinne ja taas ja uudestaan.
Pysähtyä tohdi en lain
nyt ajan ja ajan mä vain.
Ooh baby, ooh baby oot mun.
Voinko olla taas mä sun?
Ooh baby, ooh baby oot mun.
Voinko taas mä olla sun?
On iltakymmenen
sut takaisin mä vien.
Sun Isäs odottaa
portailla vartoaa.
Ooh baby, ooh baby oot mun.
Voinko olla nyt mä sun?
Ooh baby, ooh baby oot mun.
Voinko nyt mä olla sun? |
Osmo Komppi
