Jäänukke.
Sinun sydän on niin jäässä,
Että sen tuntee suudellessa,
Sinun silmäsi on niin tyhjät,
rakkaudettomat, suruttomat,
ilottomat,
Olet jäänukke.
Lämmitän sinua liekeillä,
Kuumuus valuu vartaloosi,
Sinä sulat hetkeksi vähän,
Kastelet sytkärini,
Sammuu tuli,
Olet jäänukke.
Ennen olit niin lämmin,
Että paloin rakkaudestasi,
Sinun silmät oli niin täynnä,
Iloa, surua , rakkautta,
Pilasin sinut,
Olet jäänukke.
Tämä runo kaipaa kritiikkiä. Kynä vie miestä, ei mies kynää. |
Tätä oli helppo lukea, josta plussaa. Mielenkiintoisia ilmauksia parikin kappaletta, jotka jäivät vähän mieltä askarruttamaan, mutta niin se on välillä tarkoituskin!
Toinen säkeistö mielestäni aivan kuin vähän eroaa kahdesta muusta, siinä on enemmän (kuinka sen nyt sanoisi?) monimutkaisuutta.
Tunnelma oli tässäkin runossasi hyvin läsnä!
ehkä pieni tiivistys voisi voimistaa lisää? (mielipide johtuu varmaan siitä kun itse yritän survoa kaiken niin pieneen tilaan)
Oli helppo samaistua tunteeseen.. Haauuuhh.. |
...Ennen olit niin lämmin,
Että paloin rakkaudestasi,
Sinun silmät oli niin täynnä,
Iloa, surua , rakkautta,
Pilasin sinut,
Olet jäänukke.
Mahtava lopetus; en oikein osannut arvata. Itse korjaisin joitain kielioppikikkeleitä, mutta muuten hyvää, kuin vaniljajäätelö. No pain, no delight. |
Lisäänpä vielä toisen runon.
Puun tarina.
Kylväjä teki kuopan
Laittoi minut sinne
Peitti mullalla
Minua janotti
vesi toi minulle elämän
Juurruin alaspäin
Kasvoin ylöspäin
Näin valon
Tuli kuiva kausi
Jäin isompien varjoon
kuivuus kiristi minua
Minä kiduin
Tuli paha ukkosmyrsky
Isot taisteli hengestään
Kaatuivat taistelussa
Kaikki kuoli
Tuli armollinen vesisade
Minä vahvistuin
Olin kaikkein komein
Olin yksin
Minä tulin vanhaksi
Juureni mätänivät
Runkoni halkesi myrskyssä
Olen kuollut Kynä vie miestä, ei mies kynää. |
Renki
Haipuma
noir
Kitaranraiskaaja
NORTON
Nimismies