Lyriikka ›

Jos luovuutesi on jostain syystä horteessa niin koitappa seuraavaa. Eli ennen kuin alat kirjoittamaan mitään, määrität tarkasti tulevan kirjoitusesi mitan, rytmit, loppusoinnut jne. etkä poikkea niistä yhtään kirjoituksen aikana.
 
Pointtina tässä on se että kun joudut väkisin vääntämään sanottavasi ahtaaseen muottiin, joudut keksimään uusia keinoja asioiden sanomiseksi. Itse olen myös huomannut että tekstiin saattaa muodostua tällä tekniikalla jokin sisältö johon en olisi tietoisesti muutoin koskaan pyrkinyt. Tajunnanlaajennusta siis jossa tekniikan osaaminen lisäksi karttuu.

Täytyy muistaa tuo!
 
Toinen, mistä itse olen huomannut luovuuden puutteessa olevan apua:
Alkaa vain kirjoittamaan. Kirjoittaa pitkän jutun, sitten lyhentää sitä. Lukee uudestaan ja tiivistää. Tiivistää vaikka niin paljon, että sivun mittaisesta kirjoituksesta on jäljellä enää rivi tai kaksi. Saattaa syntyä runo???
Tiivistäessä syntyy usein uusia näkökulmia ja oppii poimimaan olennaista turhan keskeltä.

Joo pitääpä kokeille tuota Nortonin kertomaa tapaa. Olen kyllä tehnyt niin että miettinyt etukäteen runojalat/rytmin mutta en kumminkaan niin että olisin määrännyt riimit jo etukäteen.
 
Tuolla tavoin saa varmasti olla melkoinen mestari että riimit ei vie liikaa tekstiä vaan palvelee sitä oikealla tavalla.
 
Tuota toista "tiivistystapaa" on kyllä tullut harrastettua enemmän ja vähemmän ja mun mielestä se on aika hyvä tapa saada aikaan hyvää tekstiä.

Itse (yleensä) teen laulut ekaksi melodiana vaan skittaralla ja siihen mikä kuulostaa hyvältä väännän sanat ja ihan tyytyväinen olen ollut tuohon tyyliin.

Jos luovuutesi on jostain syystä horteessa niin koitappa seuraavaa. Eli ennen kuin alat kirjoittamaan mitään, määrität tarkasti tulevan kirjoitusesi mitan, rytmit, loppusoinnut jne. etkä poikkea niistä yhtään kirjoituksen aikana.
 
Pointtina tässä on se että kun joudut väkisin vääntämään sanottavasi ahtaaseen muottiin, joudut keksimään uusia keinoja asioiden sanomiseksi. Itse olen myös huomannut että tekstiin saattaa muodostua tällä tekniikalla jokin sisältö johon en olisi tietoisesti muutoin koskaan pyrkinyt. Tajunnanlaajennusta siis jossa tekniikan osaaminen lisäksi karttuu.
 
Toimii! Meidän piti äidinkielentunnilla vääntää haiku ja siinähän on määritelty tarkasti tavut ja rivit että piti vaan miettiä sisältöä. Ja vaikka itse sanonkin, siitä tuli oikein hyvä.

Itse kirjoitan enemmänkin proosaa, mutta kait tästä voi olla apua myös lyriikankirjoittajillekin. Homma on nimeltään aamusivujen kirjoittaminen. Eli tarkoittaa sitä, että joka aamu pitäisi kirjoittaa muutama sivu mitä tahansa tekstiä ennen kuin alkaa muihin hommiin. Tarkoitus on siis tyhjentää aivoja, kirjoittaa tajunnanvirtaa, sitä mitä sattuu tulemaan mieleen. Tärkeää on, että kirjoittaa joka aamu ja mielellään käsin.

Mulle on ollut apua sitä että lukee jotakin runokirjaa jonkun aikaa ennen kuin rupeaa kirjoittamaan runoja ehkä jopa saman mittaisia runoja kuin aikoo itsekin kirjoittaa. Ainakin minun kohdalla samalla kun lukee ja oikeen tarkkaan miettii luettavan runon tarkoitusta tulee omia ajatuksia/runoideoita. Siis käyttää niin kuin runokirjaa aivojen ruokana ja siitä tulee sitten kun hetken jos toisenkin sulattelee niin lantaa.

Eli ennen kuin alat kirjoittamaan mitään, määrität tarkasti tulevan kirjoitusesi mitan, rytmit, loppusoinnut jne. etkä poikkea niistä yhtään kirjoituksen aikana.
 
Tai vaihtoehto b: mieti tarkasti tarina tai tekstin kokonaisuus/pääpiirteet etukäteen. Ja sitten vasta kirjoitat tekstin. Ei tule taiteellista tajunnanvirtaa, mutta yllättävän usein toimiva teksti.
 
Puurtamistahan se kirjoittaminen sitten on, mutta pääsääntöisesti tulee ainakin minulla toimivampi juttu lopputuloksena.