Lyriikka ›

Uskaltaudunpa minäkin nakkaamaan tänne yhdet lyriikat jotka tein tätä uutta, joskin käynnistysvaikeuksia potevaa bändiä varten..
 
Roadhouse Girl
 
It`s friday night in the Roadhouse
the sunlight is fading away
the bar stools are getting pretty crowded
and the band is beginning to play
 
I see her sitting in the corner
like she does every night
ever since I`ve been coming to the Roadhouse
but nobody seems to know why
 
Roadhouse girl
she`s there all alone
waiting for someone
who will never come
 
Keep my eye on the girl all the evening
though I don`t know why I even care
still her sight keeps coming back to haunt me
I can`t get it out of my head
 
I listen the band play a love song
and I dream that they play for me and her
this feels like I`m falling through the darkness
falling for you, the Roadhouse girl
 
Roadhouse girl
are you tired of being alone
and waiting for someone
who will never come
 
My Roadhouse girl
 

 
Joo, tossa nyt on heitetty pari prepositiota ja kielioppisääntöä yli laidan taiteen nimissä.. Mutta olisi tosi mukavaa saada tästä jotain kommenttia, kun tuo sanoituspuoli ei aina kovin helposti luonnista.

Juu, tollasta Lenny Kravitz -henkistä pokauslyriikkaa, jonka ei ole juuri tarkoituskaan varmaan mitään sielujen syvimpiä tuntoja liikutella. Varmaan tuolla perus rokkibiisi saadaan sanailtua täyteen, kunhan ne pari prepositiota ja kielioppisääntöä siloittelet, jotka on vinossa.

Juu, tollasta Lenny Kravitz -henkistä pokauslyriikkaa, jonka ei ole juuri tarkoituskaan varmaan mitään sielujen syvimpiä tuntoja liikutella. Varmaan tuolla perus rokkibiisi saadaan sanailtua täyteen, kunhan ne siloittelet, jotka on vinossa.
 
Suomen Lenny Kravitz kiittää saamastaan palautteesta, mutta varaa itselleen oikeuden vastata siihen seuraavasti: perusrokkibiisi on yhdyssana, jos nyt ruvetaan kielioppiasioista vääntämään.

perusrokkibiisi on yhdyssana, jos nyt ruvetaan kielioppiasioista vääntämään.
 
Jos viitsisin, selittäisin kuinka perus rokkibiisi ja perusrokkibiisi eroavat. Miettimälläkin se selviää. Mistään kielioppiasioista en taida jaksaa alkaa hohhoijaa.
 
Ensin pyydetään kommenttia ja sitten ollaankin heti vääntämässä kun joku viitsii naputella. Kiittämättömyys on jne.

Ensin pyydetään kommenttia ja sitten ollaankin heti vääntämässä kun joku viitsii naputella. Kiittämättömyys on jne.
 
"Maailman palkka", aivan. Taisin vetää herneen nenääni tässä kohtaa turhan helposti, mutta kuten tuolla jossain kritiikinsietothreadissa totesin, negatiivisen palautteen sietokykyni on heikko. En sentään masentunut enkä heitellyt kovia esineitä kuten siellä mainitsin tekeväni. Ja jos kirosinkin, en sentään ääneen. Joka tapauksessa on hyvä että kommenttia tulee. Muuten olen sitä mieltä, että lyriikkaosasto jää monta kertaa musiikissa käsittämättömän aliarvostetuksi. Ja sanonpa suoraan, että tämänkin perusrokkibiisin täytteen eteen tuli tehtyä aika lailla duunia. Vaikka harrastankin kirjoittamista ja olen jopa tehnyt alan töitä, niin kyllä tämä lyriikkojen kirjoittaminen on aivan oma (ja hankala) taiteenlajinsa. Ainakin mulla tuntuu olevan niin, että joko teksti on kauheaa manifestia, tai sitten ihan Get on -meininkiä. Siltä väliltä ei ole niinkuin mitään. Jotta musiikillinen elämäni ei pyörisi pelkkien kitaroiden ympärillä, teen hyvin aikaisen uudenvuodenlupauksen: Tutustun lyriikkapalstalle ilmaantuviin tuotoksiin ja pyrin antamaan niistä rakentavaa kritiikkiä. Ehkä kehityn itse siinä samalla.

Joo, lepo.
 
Olisi pitänyt lisätä tuohon alkup. kommenttiini kyllä, että "itsehän en pidä tällaisesta yleensäkään, joten ei ole yllättävää etten poskettomana tykännyt, mutta varmasti joku tyylilajin fani voisi diggailla."