Lyriikka ›

Tässä olisi tällainen englanninkielinen hevimättöteksti lämpimänä suoraan uunista. Musiikki on jo jotakuinkin valmiina. Tekstin olisi tarkoitus kertoa sodasta viattomien siviilien näkökulmasta.. tai jostain sen suuntaisesta. Omat mielikuvat ovat sallittuja, ellei jopa suotavia.. ;) Mielipiteitä, kiitos.
 
Vipers
------
 
Thunder
Roaring
Coming closer with every single breath.
 
Sirens
Howling
The machines that are made to shred.. our lives!!
 
Oh, no!!
The noise is gone, but the doom still remains.
 
Bleeding
Stumbling
I rise from the shelter into the rain.
 
---bridge---
 
Nothing is the same.
All i see is pain.
I walk past the dead
trying to fix my head.
 
---kertosäe---
 
I feel blood rushing in my veins.
Hate is now fading away my pains.
I wanna kill, wanna crush, turn everything into dust.
And if I could, I would
make the vipers taste their own poison.
 
----------------
 
Mother
Father
Where are you now that I need you?
 
Stranded
Broken
My life is ruined. Cannot undo.
 
---bridge---
 
Nothing is the same.
All i see is pain.
I walk past the dead
trying to fix my head.
 
---kertosäe---
 
I feel blood rushing in my veins.
Hate is now fading away my pains.
I wanna kill, wanna crush, turn everything into dust.
And if I could, I would
make the vipers taste their own poison.
 
----------------
 
Edit: pientä korjailua
 
Re-Edit: raise->rise

Eipä ihmeemmin vakuuttanut. Etenkin ensimmäinen säkeistö oli aika kömpelön tuntuinen. "The machines that are made to shred... our lives!!" varsinkin tökkäsi...kieliopillisia virheitä ei ihmeemmin ole, mutta nipotetaan kuitenkin:
 
"I rise from the (suosisin sanaa my) shelter", raise olisi kasvattaa/nostattaa.
 
Fiiliksestä tulee kyllä elävästi mieleen Dismemberin "On Frozen Fields", hieman eri näkökulma vain.
 
Aika summittaiselta tavaralta tuntuu. Johtoajatus ei mielestäni saa tarpeeksi lihaa luidensa ympärille.

"The machines that are made to shred... our lives!!" varsinkin tökkäsi...
 
Tuon kohdan jälkeen tulee sellainen väliosa, jonka päälle tuo "our lives" tulee. Breath-shred osuvat siis jotakuinkin samaan kohtaan säettä, eikä se ainakaan minun korvaani töki.
 
"I rise from the (suosisin sanaa) shelter", raise olisi kasvattaa/nostattaa.
 
Ohops... Olinpa huolimaton. Rise tietenkin. Kiitokset... mutta "the":n ääntämisasu kuulostaa minun korvaani jotenkin paremmalta tuossa.

Lienet aika nuori mies vielä?
 
Tästä tulee nimittäin mieleeni James Hetfield vm. 1984.. tasoitusta annetaan siitä, ettei englanti ole äidinkielesi. Eihän tuossa nyt sinällään ihmeempätä vikaa ole, aika paljon kliseisiä sanankäänteitä, mutta niinhän meillä kaikilla.
 
Ja synkän tuskainen teksti on aina sitä parempi, jos se kertoo jostain henkilökohtaisesta tuskasta. Onhan se kauheaa, mitä sodissa tapahtuu, mutta lähinnä se koskettaisi, jos sanoittaja oikeasti tietäisi kertoa omasta kokemuksesta jotain.
 
Mutta tuli siltä Jamekseltakin myöhemmin mielestäni relevanttia lyriikkaa, joten eikun jatka vaan urallasi. Kyllä se siitä.

Lienet aika nuori mies vielä?
 
Tästä tulee nimittäin mieleeni James Hetfield vm. 1984.. tasoitusta annetaan siitä, ettei englanti ole äidinkielesi. Eihän tuossa nyt sinällään ihmeempätä vikaa ole, aika paljon kliseisiä sanankäänteitä, mutta niinhän meillä kaikilla.
 
Ja synkän tuskainen teksti on aina sitä parempi, jos se kertoo jostain henkilökohtaisesta tuskasta. Onhan se kauheaa, mitä sodissa tapahtuu, mutta lähinnä se koskettaisi, jos sanoittaja oikeasti tietäisi kertoa omasta kokemuksesta jotain.
 
Mutta tuli siltä Jamekseltakin myöhemmin mielestäni relevanttia lyriikkaa, joten eikun jatka vaan urallasi. Kyllä se siitä.
 
Hehee. Eihän tässä mitään pappoja olla joo. Onhan noita Hetfieldin varhaisia lyriikoita tullut luettuakin aika paljon... ilmeisesti ehkä liikaakin ;) Hainkin tässä vähän takaa jotain ...And justice for all:n tapaista, kun pidän niistä itse aika paljon.
 
Muistaakseni Hetfield kertoikin jossain haastattelussa, että tehdessään Justicelle lyriikoita hän ilmeisesti katsoi jotain tv-sotadokkareita ja niistä keksi aiheet biiseihin. Onhan se aika persoonaton lähestymistapa - ja mahdollisesti koskettavampaa ja puhuttelevampaa materiaalia saisi, jos kirjoittaisi omasta elämästään (toisaalta huono kirjoittaa, jos omassa elämässä ei ole tapahtunut mitään niin synkkää kuin mitä musa vaatisi) - mutta hyviä ovat nuo Hetfieldin sanoitukset siitä huolimatta.
 
Edit: moka

Mukautuminen on aivan käypä lähtökohta. Ei voida olettaa tai odottaa, että kirjoittaja olisi kokenut kaikki asiat joista luo tekstiä. Tarkoitus on kuitenkin päästä sisälle tapahtuneen henkiseen tilaan, mikä on aivan mahdollista mikäli mielikuvitusta ja empatiaa riittää.
 
Tuosta tekstistäsi vielä: on hyvä, että tiedät mikä kuuluu mihinkin. Usein törmää tekijöihin, jotka vain heittelevät rivejä sinne tänne ja ristivät sormensa siinä toivossa, että kaikki jonkin mystisen deus ex machinan kautta vain loksahtaa paikoilleen.
 
Korjailemista on kuitenkin siinä, miten kuljetat tilannetta eteenpäin: varsinaista draamaa ei oikein pääse syntymään. Kiinnittäisin myös huomiota tuohon "oh,no!!" -kohtaan - kuvittelepa suomenkielinen kappale, jossa huudetaan "oi eii!!" Ratkaisu on melkoisen halpa, mikäli siihen ei tarkoituksellisesti liitetä koomista elementtiä.
 
Mutta ei muuta kuin lisää tekemään - kukaan ei ole seppä syntyessään!

Korjailemista on kuitenkin siinä, miten kuljetat tilannetta eteenpäin: varsinaista draamaa ei oikein pääse syntymään. Kiinnittäisin myös huomiota tuohon "oh,no!!" -kohtaan - kuvittelepa suomenkielinen kappale, jossa huudetaan "oi eii!!" Ratkaisu on melkoisen halpa, mikäli siihen ei tarkoituksellisesti liitetä koomista elementtiä.
 
Itseasiassa mulla oli tuossa takana sellainen idea, että kun tuossa "our lives":n ja "oh, no":n välissä tulee sellainen raskaampi mättöosuus, että siinä tavallaan ne sotakoneet vyöryisivät poloisten siviiliasukkaiden kylän yli hajoittamalla kaiken maan tasalle. Eli tuossa kohdassa musiikki on aika ratkaiseva tekijä tuon ymmärtämiseen. Ehkä ideani ei tosiaan tule tuosta tekstistä niin selväksi kuin mitä voisi tulla... mutta tuohon huudahdukseen on kuitenkin selvä syynsä...
 
Edit: tai siis ehkä vähemmän selvä, mutta syy kuitenkin ;)

Saat Shoggoth tehdä sitten mulle lyriikat, jos multa ulostuu joku hyvä mättöpiisi. Mulla ei nimittäin irtoo...

Mukautuminen on aivan käypä lähtökohta. Ei voida olettaa tai odottaa, että kirjoittaja olisi kokenut kaikki asiat joista luo tekstiä. Tarkoitus on kuitenkin päästä sisälle tapahtuneen henkiseen tilaan, mikä on aivan mahdollista mikäli mielikuvitusta ja empatiaa riittää...
 
...joskaan näkemys tai oma oivallus aiheesta (engl. "insight") ei näiden lisäksi asiaa ainakaan haittaa. Tätä ehkä olisi pitänyt painottaa alkuperäisessä kommentissani.
 
Voihan sitä eläytyä ja voihkia vaikka mistä surullisesta aiheesta, mutta jos oman kokemuksen syvällisyys aiheen suhteen on sama tai heppoisempi kuin yleisön, niin mahdollisuudet liikuttavan ja vaikuttavan teoksen syntymiseen ovat aina sitä heikommat.
 
Jos minä - 22-vuotias kaksimetrinen ja pitkälti toistasataakiloinen pojanmölli - alan laulaa siitä, kuinka kauheata on joutua tekemään abortti raiskauksen uhrina, uhrin näkökulmasta - mistä minulla ei todellakaan ole mitään kokemusta - on mauttomuuden ja tahattoman huumorin riski ilmeinen, vaiko eikö?
 
Siitä huolimatta, että osaan kyllä empaattisesti eläytyä sellaisen ihmisen asemaan ja uskon, että se on kauheaa sellainen. Jos biisi olisi pakko kirjoittaa, minä henkilökohtaisesti kirjoittaisin luultavasti siitä mitä tapahtuisi jos tämä tilanne sattuisi esim. perheeni jäsenen kohdalle.
 
Tällaisia mietoksia tästä.

...joskaan näkemys tai oma oivallus aiheesta (engl. "insight") ei näiden lisäksi asiaa ainakaan haittaa. Tätä ehkä olisi pitänyt painottaa alkuperäisessä kommentissani.
 
Olet oikeassa; oivallus on erittäin olennainen osa luomista, etenkin jos aihepiiri on kirjoittajan oman kokemuspiirin ulkopuolelta. Tämän lisäksi tarvitaan riittävä tietopohja - ei voi kirjoittaa tekstiä siitä, miltä tuntuu olla vaikkapa skitsofreenikko jos ei ole voinut koota riittävää määrää tietoa skitsofrenian ominaispiirteistä. Mitä mikään luominen on vailla tietoa tai näkemystä? Yhtä tyhjän kanssa. Nämä kaksi, yhdessä ilmaisemisen taidon kanssa, muodostavat suuren osan pohjaa hyvälle teokselle. (Tätä minun olisi myös tullut itse korostaa aiemmin.)

hyvähän tää oli, muu tällä palstalla onkin semmosta lässynlässyä..

Olet oikeassa; oivallus on erittäin olennainen osa luomista, etenkin jos aihepiiri on kirjoittajan oman kokemuspiirin ulkopuolelta. Tämän lisäksi tarvitaan riittävä tietopohja - ei voi kirjoittaa tekstiä siitä, miltä tuntuu olla vaikkapa skitsofreenikko jos ei ole voinut koota riittävää määrää tietoa skitsofrenian ominaispiirteistä. Mitä mikään luominen on vailla tietoa tai näkemystä? Yhtä tyhjän kanssa. Nämä kaksi, yhdessä ilmaisemisen taidon kanssa, muodostavat suuren osan pohjaa hyvälle teokselle. (Tätä minun olisi myös tullut itse korostaa aiemmin.)
 
Kiitos kommenteista ja hienoa, että tästä syntyy keskusteluakin... Mutta mitä tarkoitatte tarkalleen tuolla "oivalluksella"? Sitäkö, että kirjoittaja on kokenut jotain vastaavaa kuin mistä kirjoittaa, tai että hänellä on edes jonkinlainen käsitys asiasta? Eikö se riitä, että pystyn kuvittelemaan miltä itsestäni tuntuisi tilanteessa, josta kirjoitan? Eihän aikomukseni olekaan kirjoittaa kaikkien sodan uhrien tuntemuksista (eikä se varmasti olisi mahdollistakaan, koska kaikkihan eivät tunne samoin), vaan omistani - olivat ne sitten kuviteltuja tai todellisia.
 
edit: lisäys

Saat Shoggoth tehdä sitten mulle lyriikat, jos multa ulostuu joku hyvä mättöpiisi. Mulla ei nimittäin irtoo...
 
Noh. Pitää katsoa sitten. Mullakin on hyvät ja huonot päiväni ;)