Lyriikka ›

Cruel is your smile while you break my heart though happiness flows through this body- as i gaze upon you cold are your eyes but unmistakable is the fire that lies beneath moving like a snake hypnotizing its snake.
 
How i hunger for just a glance or a touch just a recognition of you noticing me watching you..
 
But no sign is sent- no words of love are spoken just that voice.
 
it's that voice that drives me wild while it sings its deep melody stirring my innermost secret.
 
it's like every motion i have is touched like a little elf dancing on my feelings.
 
Every step you take is like one step closer to me holding you but suddenly the magic ends and yet again i stand in darkness cold and alone amidst all the people.
 
They do not see my pain as a smile lights up this face for i know i'll see you again my love..soon.
 
Our souls together
in the shadows of death
in sunrise full of life
there's no cure for love
no way to escape from your heart
no need to even try so.
 
My faith is regained
my life is worth living
the end of crawling
our blamed souls together
no way to escape from your heart
no need to even try so.
 
ja kiitokset vielä "Himpille" tuosta nimiehdoksesta, tää nyt on tälläinen taas..

Saako kommentoida? ;)
 
Tämä genre on mulle aika vierasta, joten en edes yritä miettiä, onko kielikuvat kuluneita vai ei... Mutta tosta englannin käytöstä vois sanoa pari sanaa.
 
Sulla on tosi vaikea lause rakenteellisesti heti tossa alussa. Eli päälause "Cruel is your smile" ja sen jälkeen kolme sivulausetta (alkavat sanoilla "while", "though" ja "as"). Voi olla, että musiikin kanssa tämä ei häiritsisi niin paljon, mutta nyt joutui lukemaan tekstin pariin kertaan ennen kuin viesti meni perille. Parissa muussa kohdassa on samantyyppisiä hankalia upotuksia (siis sivulauseita).
 
Sitten tämä menee varmaan genren piikkiin, mutta musta on vähän hassua lukea tekstiä jossa lausejärjestys on ikään kuin käännetty... Eli "Cruel is your smile", kun perussanajärjestys olis "Your smile is cruel". Siitä tulee mulle ainakin sellainen vähän väännetty mahtipontinen fiilis... Vähän samanlaista tyyliä on mielestäni fantasiakirjoissa, esim. Tolkienilla "Long I fell and he fell with me". Mutta jos tämä on OK tällaisessa genressä, niin hittoako tässä avaudun... ;)
 
cold are your eyes but unmistakable is the fire that lies beneath moving like a snake hypnotizing its snake.
 
Tää "snake hypnotizing its snake" meni kyllä täysin ohi... ;)
 
How i hunger for just a glance or a touch just a recognition of you noticing me watching you..
 
Tällaiset rakenteet on kanssa aika vaikeita... Miten olis "a recognition that you notice me watching you"?
 
But no sign is sent- no words of love are spoken just that voice.
 
Tää passiivin käyttö menee kanssa mun mielestäni sinne mahtipontisuuden puolelle... "I am known by many names... some call me... Tim". ;)
 
Ylipäätään jää sellainen fiilis, että osaat englantia aika hyvin ja oot lukenut paljon (fantasia?)kirjoja. Nyt kun viilaisit tekstiä pikkaisen yksinkertaisemmaksi rakenteeltaan, niin pitäisi tulla oikein hyvä.
 
P.S. Nyt musta tuntuu, etten muuta tehnyt kuin avautunut asioista... Ethän pahastunut kommenteistani? Tarkoitus on olla rakentava... ;)

Et pyytänyt kommenttia, mutta sitä tulee kuitenkin. Ha!
 
En tiedä oliko nuo sanajärjestyksen käännöt tuossa alussa tahallisia tehokeinoja mutta juuri niistä tuli mieleen, että tämä toimisi hyvin nimenomaan runona. Sellaista psykedeelissävytteistä goottia tai jotain. Vielä kun hiukan vanhentaisi noita sanamuotoja ja kikkailisi hiukan säejaolla niin tästä saisi todella hyvän.
 
Biisinä toimiakseen muutama mutka saattaisi kaivata oikaisua, jos ei kyse olisi lähes puhelaulusta. Sen myötä saattaisi ikävä kyllä hävitä osa tuosta kieliasun mukanaan tuomasta positiivisesta omintakeisuudesta. Silloin tästä tulisi aika standardi love-metal -teksti joka ei tekisi pesää korvien väliin, eikä säväyttäisi muita kuin genren diggareita.

kiitos kommenteista, en pahastu:)
ja en ole oikein koskaan pahemmin lukenut fantasiaa, ihme kyllä....

kiitos kommenteista, en pahastu:)
ja en ole oikein koskaan pahemmin lukenut fantasiaa, ihme kyllä....
 
Ehkä tuo tyyli tulee sitten vaan siitä genrestä, mitä kuuntelet? Ken tietää...

HIMiähän minä kuuntelen :)