Lyriikka ›

I
Kukka hento tuulen orjana - höyhen sateen vankina
Me kuulemme..
 
(me näemme - me elämme)
 
Metsä laho, uljas turvana - maa puhdas, väri rauhaisa
Jos kuulemme..
 
(jos näemme - jos tulemme)
 
Eikä ruusu punainen kestä talven synkkää routaa
Kylmää kättä hyväilevää - kyyneliä taivaan likaisen.
Se viimein painaa päänsä, hyvästelee pelkäämättä
Maailman kauniin silmiensä edestä.
 
Päivä viimeinen.. se kohta koputtelee takaoveemme..
 
Ja kuulemme tuon kauniin laulun enkelparven saapuvan,
Jos vielä uskallamme valvoa - on yhä päivä koittava..
 
Me näemme, jos elämme - silloin toivoa on jäljellä,
Ja muurit kaupunkimme murenevat ympäriltämme..
Yksin olemme.
 
II
Kukkulat ja vaarat jylhät hengittävät ilmaa elämän
Ja toivomme..
 
(ja lähdemme - ja saavumme)
 
Metsästäjä vanha, isä, perheen pää on tullut kotiinsa
Niin hiljaiseen..
 
(niin yksinäiseen, pimeään)
 
Ja kukkulatkin joskus päänsä painavat ajan virrassa
Kun käsi Jumalan on työssään löytänyt sen haudan.
Ei ihmisenkään elämä se täällä kestä kauaa
Niin ikävä on ruusun kauniin kasteen kimalletta..
 
Päivä viimeinen.. odottelee aikaansa..
 
Jos lähdemme nyt, ehkä ehdimmekin nähdä aamun
Kirkkaat säteet auringon ja pilvet taivaan kantta seilaavat.
 
Niin yksinäinen, pimeä, on koti nyt kun aika vienyt
pois on elämän sen sisältä..
Niin yksin olemme.
 
___ ___ ___
 
Ei ole valmis vielä.. enkä ole varma, teenkö edes loppuun. Tuli hieman huono.

Ei ole valmis vielä.. enkä ole varma, teenkö edes loppuun. Tuli liian huono.
 
mä en oikeen löytäny ton jutun ydintä.
Mutta mä oonki erikoistunu vaan tohon kuolema,helvetti,perkele,saatana,pirut,pelko linjalle.

mä en oikeen löytäny ton jutun ydintä.
 
Siksi siitä tulikin huono. Oli liikaa juttuja kesken... en oikein pystynyt keskittymään tuon tekemiseen.

Hmm. Tekstin ydin jää kyllä hämärän peittoon - hirveästi en saa tästä irti. Edellinen oli parempi. Molemmista on sanottava se, että rytmillinen linja pysyy hyvin yhtenäisenä olematta kuitenkaan turhan kaavamainen. Tässä vähän häiritsevät jotkut itselleni kliseisenä korvaan särähtävät kohdat, kuten tuo pätkä ruususta talven roudassa. Vaikutelma kokonaisuudesta on se, että pohjalla on joku tarina, joka ei kuitenkaan oikein pääse pinnalle...
 
Mutta jos tämänkin teit näin lyhyessä ajassa, syntyy tekstiä kyllä varsin kiitettävää tahtia. Ja on sitä huonompiakin tekstejä nähty.

Ihan ok, mutta liikaa suuria sanoja.