Lyriikka ›

...oon aika huono näissä sanotus hommissa, mut sanokaapa nyt sitte vaikka tästä jotain:
 
Minä ryömin mullan alla
minä kasvan heinää
talo tuoksuu bensiinille
kukaan mua ei nää
 
taivas taikoo tulitikun
helvetti sytyttää sen
talo leimahtaa liekkeihin
pian sammaleet peittävät sen
 
Minä olen tyhjät kasvot
väreilevää ilmaa
valo viiltää lävitseni
ei painovoimaa
 
Tuli polttaa kasvoihini
Maa imee tuskaani
lävitseni, inhokseni
taas
 
Kertsi on vähän hakusessa.. mulla oli parikin vaihtoehtoa tähä, mut nyt en kykene muistamaan mitäköhän niissä oli. On mulla ne tuolla jossain.. voisin postaa ne myöhemmin ne vaihtoehdot...
 
Tai jos joku haluis yrittää kehittää noihin laulukuviota? Mulla ei ole pienintäkään hajua miten noi vois laulaa hyvin.. mulla on mielessä vaan yks ainoa tyyli ja se ei välttämättä oo se paras. Olis kiva kuulla miten joku toinen sovittaa noi sanat johonki melodiaan kuulematta mun versiota ollenkaan.
 
- Li'oN

Tuota, minä en oikein ymmärrä tätä. Mistä tässä on kyse?
 
Mielestäni(ja tämä on vain minun mielipiteeni) toimivaa lyriikkaa ei synnytetä vain läiskimällä hienolta kuulostavia lauseita peräkkäin. Varsinkin jos ne ovat vähän kuluneita. Pitäisi olla jokin kantava teema tai tarina, johon koko teksti tukeutuu.
 
Hyviä juttujahan tässä oli paljon, joten jatka tekstiesi esilletuomista!

Jos nyt oikein ymmärsin niin kyse taisi olla tuhopoltosta tai tuhopolttajasta joka sytytti talon. Ei huonommat.

Juu, tuhopolttajan ajatuksistahan tässä on kyse. Ei ne nyt niin läiskittyjä ole nuo lyriikat... Kyllä mietin noita juttuja. Siinä on paljon lauseita, jotka tarkoittaa pohjimmiltaan samaa.
 
- Li'oN