Lyriikka ›

rakkaus on sun suurin valttikortti
vaikka tavoitteenas olis taivaan portti
jumalaa ei ehkä ole olemassa
mutta sinä olet tässä et vielä kuolemassa
 
maailma on täynnä eksyneitä
yksinäisiä kaikkeen kyllästyneitä
älä anna sen tulla esteeksi tiellesi
peli on sinun kun luotat omaan mieleesi
 
elä vielä kun voit
elä kun vielä hengität
 
seinät meidän ympärillämme
ovat pystyssä kunnes ymmärrämme
talo jonka rakensimme suojaksemme
on muuttunut meidän vankilaksemme
 
joskus vielä kaikki seinät alas kaadamme
sytytämme tulen joka puhdistaa haavamme
siihen asti pidä hengissä liekkisi
elä elämääsi ja usko omaan itseesi
 
elä vielä kun voit
elä kun vielä hengität
 
luo katseesi aurinkoon ja
anna valon loistaa lävitsesi
loistaa..

seinät meidän ympärillämme
ovat pystyssä kunnes ymmärrämme
talo jonka rakensimme suojaksemme
on muuttunut meidän vankilaksemme
 
tästä kohdasta minä tykkäsin,
näin yksittäin poimittuna hieman masentavaa- se siitä positiivisesta ajattelusta, ainakin minun kohdallani

No, onhan näitä parempiakin tekstejä nähty. Mutta positiivisuudesta iso plussa. Melankoliaa ja kiukuttelua on lyriikat tulvillaan, mutta hyväntuulisia ja toivoa antavia tekstejä saa hakea. Itsekin olen kyllä syyllistynyt moiseen.
 
Joo. Ei siis mikään maailmoja mullistava pätkä ainakaan näiln pelkkänä tekstinä. Mutta kannattaa pitää positiivisuudesta kiinni, koska varsinkin suomalaisessa lyriikassa se on näemmä kuolemassa sukupuuttoon.

tästä kohdasta minä tykkäsin,
näin yksittäin poimittuna hieman masentavaa- se siitä positiivisesta ajattelusta, ainakin minun kohdallani
 
voi hitsin hitsi.. mä en sit osaa kirjottaa positiivisiakaan viisuja ilman pientä synkistelyä..

positiivisuus on kyl ihan perseestä :D