Lyriikka ›

Sateista on semmoinen hyöty, että biisejä syntyy. Tässä tällainen pikkuinen. Suap kommentoija toki:
 
Pisaroi ja meri laulaa
rantaa hyväilee, kantaa salaisuuden.
Tietäen, muistaen ajan
jolloin peitti maan, oli yksin ainoastaan.
 
Kannan huoleni meren huomaan
kerron kaiken siitä mitä olen nyt
eikä meri päästä luotaan
ennenkuin olen syntynyt.
 
Rakentavat linnoja hiekkaan
toisiaan torjuvat, kieltävät lapsensa.
Joskus saa, kohtaa sen katseen
jonka tunnistaa ja jota aina kaipaa.
 
Kannan huoleni meren huomaan..

hieno teksti! onkos tullut cmx:ää kuunneltua..?
 
tuo sopis hyvin johonkin akustiseen fiilistelybiisiin, jotain jousia ja vähäsen tuulen suhinaa sekaan..
 
biisinteon kannalta tohon vois lisätä vielä parin rivin pituisen 'mietelauseen', jonka vois ujuttaa johonkin sopivaan kohtaan (ennen kertosäettä, väliosaan tms).

Kiitos kommentista. CMX on tosiaan aika tuttu. :)
Kyllähän tuo on vähän semmoinen CMX:n Tuulilukon tyyppinen biisi. Harkinnassa on vielä sovitusvaihtoehtoja. Akustinen jousineen tuli tietysti ensimmäisenä mieleen...

Hieno teksti kertakaikkiaan. Minä pidän juurikin tällaisista hieman vertauskuvallisista teksteistä. Ja ne ovatkin kohdallaan tässä, eivätkä kliseitä tai naiiveja, jollaisiksi ne yleensä helposti lipsahtaa. Enpä mitään muuta sanottavaa nyt keksi tällä erää. :)

Nättiä. Laittaa miettimään, mikä mun mielestä tärkeintä lyriikoissa. Ei saa olla valmiiksi pureksittua.."Hyväilee rantaa, kantaa salaisuuden", heti laittoi mielikuvat liikkeelle.

Kiitos kommenteista. Monimerkityksellisiä juttuja tulee vähän niinkuin luonnostaan. Joillekin se tietysti on kuin punainen vaate, mutta mitäpä niistä.