Lyriikka ›

Niin, Kuunteletko kappaleiden sanoja ja niiden merkitystä tai sanomaa? Vai kuunteletko kokonaisuutta sanoineen, melodioineen ja muineen vai keskitytkö johonkin erityiseen soittimeen tai efektiin, esim. rumpuihin.
 
Itse en kuuntele sanoja, vaikka periaattessa haluaisin. Pääasiassa kuuntelen kokonaisuutta, joskus soittimia.

Kyllä kuuntelen. Itselleni sanat ovat oleellinen osa musiikkia, johon artistin kuin artistin kohdalla on hyvä kiinnittää huomiota. Mikä rooli sanoituksilla kappaleessa on onkin jo asia erikseen - mutta minulle se riittää, että ne tekevät oman sisällöllisen tehtävänsä. (Nyrkkisääntönä se, että sisältö ei ole yhtä kuin sanoma.)
 
En yleisesti ottaen oikein pidä artisteista, jotka sanovat ettei sanoituksilla ole merkitystä. Usein se johtaa siihen, että sanoitukset ovat melkoista roskaa koska niihin ei tekovaiheessa kiinnitetä huomiota - olisi mielestäni parempi, että tällaiset tekijät tekisivät sitten vaikkapa instrumentaalimusiikkia. Musiikki ei kuitenkaan nykypäivänä voi mitenkään olla niin absoluuttista, etteikö sanoituksilla olisi jotakin merkitystä.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota sanoihin. Sitten kun biisi tai levy "aukeaa" ja jos kyseessä on bändi joka merkitsee paljon, silloin myös biisien sanoihin ja sanomaan alkaa kiinnittää huomiota.

En oikeastaan. Saa olla aika paskat lyriikat että ne osaa silleen korvaan. Siksi rääkyminen ei haittaa minua ollenkaan. Laulumelodia on paljon tärkeämpi. Kyllähän sitä niitä sanoja kuuntelee mutta ei ajatuksella. Minä olen aika huono arvioimaan sanoituksia paskoiksi tai hyviksi kun mua ei oikeastaan kiinnosta ne pätkääkään.

Ainakin alussa kuuntelen enemmän soittimia ja sitä, mitä biisissä tapahtuu. Sitten kun olen muodostanut käsityksen että onko biisi hyvä vai huono niin kuuntelen sanat.
 
Huh, kuulostaapa akateemiselta. Nojaa, en mie kaikkea ja aina noin kuuntele. Joskus musiikki vaan soljuu päästä läpi.

Kuuntelen. Sanoitukset ovat helvetin tärkeä osa minulle musiikissa. Kokonaisuus on tietenkin tärkein, mutta jos on helvetin paskat lyriikat niin se saattaa lannistaa biisin tunnelman, vaikka kyseessä olisi hyväkin biisi.

Sanoitukset on osa sitä yleisfiilistä, mikä biisistä ja musiikista tulee, joten sikäli niillä on suuri merkitys. Loppujen lopuksi monenlaiset sanoitukset vetoaa meitsiin aina Ramonesista Leonard Coheniin ja Noitalinna Huraasta Johnny Cashiin. Pääasia että tulee sellanen olo, että se mitä sanotaan sanotaan tosissaan. Mutta jos musiikki jytkii riittävän hyvin etiäppäin, niin sanotuksella ei ole niin väliä. Esimerkkinä vaikkapa Hurriganes ja Peer Günt.

En kuuntele. Yleensä pari ensimmäistä kuuntelukertaa tulee kuunneltua sanoihin huomiota kiinnittämättä. Sitten joskus myöhemmin saatan kuunnella levyn läpi sanoituksia seuraten. Tottakai pidän joistakin sanoituksista jopa paljonkin, mutta ne eivät silti ole aivan yhtä tärkeässä roolissa kuin musiikki.
 
Soittimia ei myöskään tule erityisesti kuunneltua paitsi silloin, jos tarkoituksena on opetella biisistä vaikkapa rummut tai kitara.

En kuuntele, varmaan johtuu myös osittain huonosta englannintaidostani. Suomalaise sanat sitten erikseen. Ja kyllä minunkin mielestäni melodia, kappaleen aihe (miten senkin sitten saa selville) on tärkeämpää miten ne sopivat biisiin.

kuuntelen, mutta en mitään merkityksiä hae...

Kuuntelen, ehdottomasti. En välttämättä ensimmäisellä kerralla tai toisellakaan, ellei juuri sanojen vuoksi ole kappaletta kuuntelemassa, mutta lopulta sanat tulevat kyllä aivan yhtä tärkeiksi kuin itse musiikkikin. Ja joskus jostain kappaleesta pitää juuri lyriikan vuoksi, vaikka muuten musiikki ei iskisikään.
 
Tykkään laulaa kappaleiden mukana. Ehkä senkin takia suosin sanoituksia, ja käytän myös paljon vaivaa niiden etsimiseen, jollei pelkällä korvakuulolla saa selvää.
 
Toisaalta taas tykkään kuunnella kappaleista monia muitakin osioita. Saatan vaikka kitarasoolon ajaksi sulkea silmät ja keskittyä oikein hartaasti. Kappaleet ovat kuitenkin kokonaisuuksia loppujen lopuksi ja jokaisen osa-alueen hahmottaminen on tärkeää nautinnon saavuttamiseksi.

Eka kuuntelu kerralla en yleensä. Myöhemmin hyvinkin tarkkaan.

kuuntelen sanoja mutta en kiinnitä niihin hirveesti huomiota

Ensimmäisillä kerroilla kuuntelen kokonaisuutta ja myöhemmin sitten lueskelen sanoituksiakin.

Kuuntelen, mutta kuten moni muukin, en ensimmäisillä kerroilla. Riippuu toki kappaleesta. Esim. Irwinin kappaleista kuuntelen sanojakin ja haen merkitystäkin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta Metallican kappaleita ensimmäisiä kertoja kuunnellessa kuuntelin kokonaisuutta. Myöhemmin kitaraa ja vielä myöhemmin pohdin sanoja ja niiden merkityksiä.

Tulee kuunneltua sanoja, ja luen ne aina uuden levyn kansilämyskästä tai netistä. Moniin kappaleisiin tulee niin paljon enemmän tunnelmaa, kun tietää mitä siinä sanotaan.
 
Ja joistakin vähän vaikeimmista lyriikoista on mukava mietiskellä, että mitä helkattia niillä oikein yritetään sanoa.

Rumpuja huomaan aika usein (liian usein) kuuntelevani. Ja kyllä sanojakin jonkin verran, ainakin suomenkielisistä kappaleista.

Aika harvoin tulee kuunneltua sanoituksia kokonaisuuksina niin että ikäänkuin muistaisin tarinan alusta loppuun. "Oma" instrumentti ja sovitukset ym. kiinnostavat enemmän. Sanoitukset soljuvat enemmänkin yksittäisinä irrallisina lauseina, joihin kiinnittää vain pikkuhetken huomiota. Riippuu keskittymiskyvystäkin.
 
Hmm... täytyy kyllä tarkentaa sen verran, että tietyt suomalaiset tekstit ja harvat englanniksi tehdyt tekstit kolahtavat hienon sisältönsä takia sen verran, että musiikki voi jäädä jopa taka-alalle hetkeksi tai teksti ja musiikki tuntuvat nivoutuvan yhteiseksi äänimaisemaksi. Hienoja biisejä/esityksiä omasta mielestäni... en kerro mitkä, koska ei sillä ole väliä.
 
Itsekään en voi käsittää miksi kappaleeseen pitää vääntää sanoitus, jos sanoituksella ei ole muka väliä. No... en voi kyllä käsittää sitäkään, että lyödään levytyssopimuksia lukkoon ennenkuin on olemassa ensimmäistäkään biisiä. Allekirjoitukseni viittaa juuri tähän.
 
Eräs englanninopettaja aikanaan oli sitä mieltä, että englanti on ilmaisuvoimaisempi ja rikkaampi kieli kuin suomi. Itse olen vähän eri mieltä ainakin jos puhutaan sanoituksista.
Ns. kansainvälisellä englannilla tehdyt sanoitukset ovat usein niin kuraa, ettei niihin jaksa kiinnittää huomiota ellei laulajan tulkinta sykähdytä erityisesti. Kun sanoittaessa päätetään, että koko yleisön pitää ymmärtää mitä lauletaan, on käytettävissä oleva sanavarasto kovin suppea. Tuntuu siltä, että hevisanoitukset poikkeuksetta ovat tätä lajia... täyttä kuraa. Tai ei se johdu niissä oikeastaan siitä, että koko biisi on yleensä "you are my everlasting sorrow" -tyylistä kulunutta liirum laarumia, vaan siitä, että loputtomaan hevisynkistelyyn yhdistettynä nuo peräkkäin laitetut lauseet ovat usein ärsyttävän lapsellista sontaa. Lapsellista sanan negatiivisessa merkityksessä. Kokonaisuuteen ei jaksa paljoa huomiota kiinnittää, jos voi valmiiksi tietää mitä sieltä taas on tulossa perinteisen kaavamaisten (säkeistö / kertosäe / väliosa / C-osa / koukku - randomilla toistellen) taustojen päälle. Ja tämä oli mun mielipide.

Ehdottomasti luen.
Kun en ole soittaja se on minulle se paras tapa päästä kunnolla sisälle biisiin.
Tämä tietysti vaatiisen että sanotukset on jostakin kotosin.
Monesti biisi nousee ihan uudelle tasolle kun ymmärtää sanoitukset tai pystyy samaistumaan niihin.
Biisistä tulee henkilökohtainen ja jotenkin pystyy samaistumaan sihhen tunteeseen jota biisi välittää todella voimakaasti.

Kyllä kuuntelen. En yleensä heti ensimmäiseksi, mutta toisella tai kolmannella kuuntelukerralla kaivan yleensä vihkosen esiin ja seurailen mukana. Sanoitukset on mulle jos ei nyt iso, niin merkittävä osa musiikkia. Täydellinen biisi + sanoitukset = Nirvana (ei se bändi) hymiö.
 
Joskus tosi paskat/ärsyttävät sanoitukset tai musiikista huokuva ärsyttävä "juttu". Esimerkkinä Therapy?, hirveää scheisseä.