Lyriikka ›

Itselläni homma on ylipäätään kausiluontoista.Saattaa olla monta viikkoa niin että on edes turha yrittää..ja sit poks! homma kulkee ja aluks tulee samantien kaks-kolme vähän samoja juttuja sisältävää tekstiä joista aina yksi tulee kliseisenä hylättyä. Ja aina oon joutunu parinviikon, joskus jopa vuoden päästä korjailemaan sisältöä.
 
Mä keksin lähes aina jonkun "erikoisen" nimen ja lähen siitä työstämään niin että saan sen nimen jotenkin sopimaan, mieluiten kertsiin.
 
Toiset kun kuulema esim. näkevät vaikka merenrannalla lokin ja vääntää siitä runon, ei ikinä onnistu multa. eikä liioin ns. tilaustekstit, en nut sano että joku artisti ois tilaillu multa jotain. mut joskus perhepiirissä on pyydelty ja joutuu sanomaan vaan sorry no bonus.
 
ois kiva kuulla millaisia metodeja,tapoja yms teilllä muilla on?

Jaah, mulla ne yleensä syntyy pala kerrallaan. Joskus iskee inspis ja sitten kirjottelen vähän enemmän mut yleensä vaan tulee mieleen pieni idea, jonka laitan paperille.
 
Tuosta korjailusta.. mä harrastan sitä aina. Kun saan sanotukset valmiiksi annan niiden kypsyä vähintään kuukauden tai pari ja sen jälkeen otan ne uuden tarkastelun kohteeksi ja muutan niitä aika tavalla.

Monellakin tavalla... Mutta kuten aloittajakin sanoi, kausiluontoista. Väkisin on melko turha yrittää tehdä mitään...
 
Toisinaan keksii jonkun parin rivin pätkän minkä ympärille sitten alkaa rakentaa kokonaisuutta. Minulla periaatteessa toimii tuo "lokkijuttukin". Näkee jotain ja kuvaa sen lyriikan tai runon muodossa.
 
Välillä taas tilanne on se, että johonkin melodiaan vaan ns. kevyesti tekemällä kyhää sanat, mutta niiden laadusta ei sitten aina oikein tiedä.
 
Toisaalta esim. tuo tältä sivulta löytyvä "Kutsu taivaalliseen tanssiin" syntyi todella kepeästi. Eniten kai se on kiinni siitä fiiliksestä. Helpostikin saa hyvää aikaan kun on vaan sopivassa mielentilassa.

Kuten edellinen kirjoittaja taisi kirjoittaa, niin usein tulee vaan jostain keksittyä muutama hyvä rivi, joiden varaan muuta tekstiä tulee rakennettua.

Kun englanniksi oikeastaan kokonaan teen, niin tietysti elokuvista ja kirjallisuudesta tulee poimittua uusia sanoja, rakenteita ja kielikuvia, joista tämä muutaman rivin pituinen alku saattaa kehittyä.
 
Ja jotenkin tuotanto on mullakin kausiluontosta, en vaan vielä ole keksinyt, että mikä tavallaan inspiroi kirjoittamaan ja miksi taas välillä ei tule mitään paperille.
 
EDIT:typo

Mulla ei kyllä ole mitään kausia tuossa kirjottamisessa, se on vaan sellasta klo 2:30 yöllä herään ja huomaan että nyt on aivan s*tanallinen inspiraatio. kirjotan nopeesti pari sivua tavaraa ja menen nukkumaan. Aamulla sitten painelen tietokoneelle kirjottamaan puhtaaks ja huomaan että vaatii vähän hiontaa. Hionnan aikana todennäköisesti sitten unohtuu kaikki biisin teemat ja aiheet ja melodia tyngät ja rytmitys ja kirjotan jonkun muun laulun siihen päälle. Ja hyvin toimii.
 
Ja tuosta tilaustavarasta, niin mulla onnistuu kirjottaminen helpommin kun joku antaa sen aiheen. Tuo I am tortoise mikä tuolla jossain ehkä vielä killuu oli oikeastaan kitaristin ehdotus. piti kirjottaa jostain ihmisestä joka piiloutuu ujouskilpensä taakse (pff!). Ja siitä tulikin sitten taas jotain ihan muuta!
 
Yöllä ei kannata kirjottaa.
ps. paitsi jos on kännissä.
 
EDIT: tuo tuo tuo, en jaksa editoida paremmaks

Itse synnytän tekstin päässäni kokonaan. Joskus haudon ideaa pitkäänkin, mutta joskus se on suoraan valmis. Mutta erona yllä oleviin huomaan, että itse teen kaiken työn juurikin pääni sisällä. Harvoin enää paperilla muuttelen tekstiä. Kun teksti tulee niin se tulee ja sillä selvä. En oikein osaisi kuvitella muuttavani jotain vanhaa tekstiäni uudenlaiseksi. Yksinkertaisesti en pysty sitä mielestäni parammeksi saattamaan.

jonkun tekstin syntyminen saattaa ottaa vuosia.
sit joku päivä on vaan pakko kirjoittaa ja siinä se sit on...

Jaah, mulla ne yleensä syntyy pala kerrallaan. Joskus iskee inspis ja sitten kirjottelen vähän enemmän mut yleensä vaan tulee mieleen pieni idea, jonka laitan paperille.
 
Tuosta korjailusta.. mä harrastan sitä aina. Kun saan sanotukset valmiiksi annan niiden kypsyä vähintään kuukauden tai pari ja sen jälkeen otan ne uuden tarkastelun kohteeksi ja muutan niitä aika tavalla.
 
Mulla kun tuppaa oleen sillain, että mulla on joka vuosi, joka kuukausi, joka päivä, joka tunti ja joka minuutin sekunti se inspis päällä.
Se ei lopu koskaan ja hyvä niin. Tekstiä tulee vaikka missä, jos ite haluaa....

Kausiluntoista, niinkuin näköjään monella muullakin.
Tekstit syntyy yöllä tai koulussa tylsillä tunneilla. Itse "luominen" tapahtuu niin, että alan vain kirjoittaa ja jatkan, kunnes teksti on valmis.
Harvoin muuttelen tekstejä sen jälkeen kun olen saanut ne paperille.

Istun tunnilla miettien syntyjä syviä jaksamatta keskittyä opetukseen. Yht'äkkiä ajatuksista muodostuu kuvia, kuvista muodostuu sanoja, sotkan muna menee rikki ja paperille ilmestyy tekstiä. En nykyään oikeastaan tee sanoituksia muualla kuin koulussa. Bändikin hajosi, joten mitä minä niillä teen? Uuttakaan yhtyettä ei ole näköpiirissä, vaikka kappaleitakin riittäisi vaikka millä mitalla. Joskus on vain pakko. Ehkä parhaat lyriikkani syntyivät kuitenkin siten, että olin hiihtämässä erään naishenkilön luokse tähtikirkkaana talvipäivänä, kun huomasin, että tähdet ovat oikein ja inspiraatio syntyi.

Itse teen AINA ensin sävelen ja sitten sanat. Aikaa voi kulua vuosia ennenkuin biisiin löytyy oikeanlainen teksti. Kun lopulta lyriikkaidea syntyy, valmis teksti voi muodostua alle tunnissa.

mun tapauksessa lyriikat tulee viimeiseksi sillon kun niitten haluaisi tulevan. järkyttävän kliseinen totuus on et parhaat ideat tulee asioista jotka on omaa sydäntä lähellä, eli kun päähän pälkähtää joku elämää suurempi totuus tai muuten on joku tunnetila päällä.
 
yleensä mä kirjottelen alkuvaiheessa paljon irrallisia lauseita, ehkä pari riimiäkin keksin (en kyl paljoa käytä niitä). sit kattelen jossain vaiheessa järjestystä ja hion.
 
muuten, kun kirjotan englanniksi, mulla auttaa pelkkä sanakirjan selailu:) sieltä osuu usein silmiin joku sana, minkä huomaan sopivan jonkun koukun kautta tekstiin. saa vivahteikuutta teksteihin.
 
niin ja kappaleiden nimien keksiminen on mulle Ongelma. aina.

En tiedä olenko kausi ihmisiä vai en, kun tavaraa syntyy silloin kun sellainen on syntyäkseen. Eli välillä syntyy kappale ja välillä ei. Itselläni innoituksen lähde voi olla jokin yksi sana tai asia tai jokin näkemäni asia. Milloin mitäkin. Vaikka sanotaan, että ei se väkisin yrittämällä onnistu, niin silti toisinaan voi olla hyvä yrittää vaikka väkisin. Sillä muistaakseni Shigeru Miyamoto (hän ei liity musiikkin ei niin mitenkään) sanoi eräässä haastattelussa, että kun vain yrittää, niin kuka tahansa voi keksiä jotain.

Mulla yleensä syntyy, kun kuuntelen biisiä, johon alan tekee lauluja ja yleensä laulumelodia ja lyriikka napsahtaa lähes samanaikaisesti, eli kertsi yleensä ensin. Alan vaa hyräileen melodiaa ja sit tulee heti muutama keskeinen sana mieleen. Sit kertsin ympärille rakentuu muu teksti. Sitten jos ihan runoja kirjoittelen, ni ne tosiaan saattaa tulla mieleen vaik nukkumaan mennes, jolloin noustava samantien kirjottaan ylös.

itselläni päähän tulee lyriikoita lähinnä silloin kun todella masentaa ja on paha olla..
se taitaakin olla syy siihen miksi kaikki kirjoittamani on niin surumielistä ja synkkää :)

On ne tekstit mullakin yleensä aika synkkiä. Ja kausittaisuus on varmaan suoraan yhteydessä jonkinlaiseen masikseen. Mutta kun on tosi hyvällä tuulella ei kyllä synny mittään?...paitsi kun esikoinen synty, siitä sain iloisen runon tehtyä, taitaa olla ainoa.
 
Taidan tästä lähteä "etsimään" vitutusta ja masista kun tekis mieli rustaa joku runo, vaan ei lähde niin ei lähde!

Tarvitaan vitutus, ja joku syy.
Yleensä minulla vitutuksen syynä ovat kristityt tai ulkomaalaiset, niistä syntyy hyviä sanoja.
Sitten vaan suoraa paahtoa tekstin muodossa :)
Känni tuo myös inspiksiä.

Varastan aiheen kirjallisuudesta/elokuvista tai jostain. Sitte alan kehitellä aihetta omaehtoisesti eteenpäin. Esim uusin teksti tulee olemaan jonkinnäköistä mystiikka aiheista, toolin rumapali Danny careyn sivuilta löysin mielenkiintoisia linkkejä, ja luettuani vielä davinci coden kypsyi aiheenvarastaminen niin pitkälle että siitä voi kirjoittaa jotain omaakin.
 
vaikeuksia tuntuu vaan olevan siinä että teksteistä tuppaa tulemaan teiniangstia ja sitä en aio kirjoittaa joten 95% kaikesta kirjoittamastani on aivan sietämätöntä paskaa.

Otan pieniä palasia joka puolelta, sitten muokkaan niitä niin paljon, että koko soppa on sekaisin...
 
Katson paljon etäältä ihmisten tekemisiä ja lisään niihin "puhekuplia"...
 
Se on hauskaakin välillä... :p