Prologi: On vain oikeudenmukaista, että arvosteltuani muiden hengentuotoksia, laitan myös omani arvosteltavaksi. Tämä kuuluu kategoriaan Puolitotuuksia, siis ei-niin-vakavasti-otettavia, mutta kuitenkin niin, ettei koko kyhäelmä ole tuulesta temmattu. Siis dramatisoitu otos ihmiselämästä. Eli runo. (Tämä lauletaan Tapio Rautavaaran äänellä, Iso-isän Olkihattu-kappaleen sävelin, mutta saman miehen On Aivan Sama-kappaleen vakavuudella. Toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen rivi saattaa aiheuttaa vanhoille progemiehille 6/4 kohtauksen..)
Kuolematon ystävyys -------------------------- Musta tuskin jäljellä kai kasa luita vaan kun läksin sieluani manalasta hakemaan pyysin saada tavata itse perkeleen enkä tiennyt joutuvani tulikokeeseen en koskaan ennen ollut täällä yksin tarponut mut pian olin jaloillain ja piru arponut tuli poltti jalkapohjaa joka askeleen ja viimein olin luona herra pääperkeleen. sielustani kova riita saatiin syntymään ja hetikohta jouduin siitä myös perääntymään miksi kuljin koko matkan, tiet mitättömät? kerron, vaikka enpä usko, että ymmärrät. elämäni oli yksinäistä päällä maan ihmisistä tuskin tunsin ainoatakaan päätin kerran, nyt mä lähden ja että palaa en etsin sieluntoveria tyhjään yöhön huutaen Siis nyt kun vihdoin tiedän, että joku välittää on turha enää vastustella, turha selittää perkeleen kun tapasin, mä tiesin heti sen: ystävyys voi kestää läpi vuosisatojen. |