Yllä niittyjen, alla auringon, sinun paikkasi nyt on. En sinua alas saa, enää milloinkaan. On vain yksi tie, yksi mahdollisuus, se jos luokses mä tuun. .: Jos vain sydänsurut, voisivat avata portit nuo, ikävä rakentaisi tien, ja rakkaus voimaa antaisi, minä nousisin luoksesi ylös, ja pahan voittaisin, sinut laskisin alas, ja turvan antaisin. :. Yllä pilvien, alla Venuksen, luona tähtien, siellä oot, kaukana, liian kaukana. On vain ikävä, on vain muistot, ja rakkaus, se suurin on. .: Jos vain sydänsurut, voisivat avata portit nuo, ikävä rakentaisi tien, ja rakkaus voimaa antaisi, minä nousisin luoksesi ylös, ja pahan voittaisin, sinut laskisin alas, ja turvan antaisin. :. Mutta mitään tehdä en voi, mä enää milloinkaan, mun täytyy vain odottaa, että oma aikani tulla saa, liekö, milloinkaan. .: Jos vain sydänsurut, voisivat avata portit nuo, ikävä rakentaisi tien, ja rakkaus voimaa antaisi, minä nousisin luoksesi ylös, ja pahan voittaisin, sinut laskisin alas, ja turvan antaisin. :. Mitäs mieltä? :3 Come as you are. |
yksi mahdollisuus, se jos luokses mä tuun. ja rakkaus, se suurin on. (mielestäni - laitetaan tämä sana heti alkuun) Noissa nuo se-sanat tökkäisevät hieman. Mutta mitään tehdä en voi, mä enää milloinkaan, Sanajärjetys kuulostaa hieman oudon lyyriselta. että oma aikani tulla saa, liekö, milloinkaan. Liekö-ilmaus kuulostaa oudohkolta tässä. Tekstihän oli melko perinteistä iskelmä-linjaa/peruskamaa, mutta kuitenkin syvemmin tarkasteltuna sanomaltaan (kaiketi) astetta synkempää. Tavallaan nuo alussa luettelemani "puutteet" voisi laittaa tämän iskelmäisyyden piikkiin. Valvoisin yösi puolestasi ja uneksisin painajaiset pois silmistäsi: Rakastitko minua kun katsoit minua silmiin, kun pidit minua kädestä, kun tulit puhumaan minulle? |