Lyriikka ›

Yleensä sympatia sun muu turha positiivisuus saa minut itkemään, mutta tälläisen räpelsin heikkouden hetkenäni.
toivottavasti poissaolollaan loistavat loppusoinnut eivät haittaa..
 
My fingers travelled across her snow-white skin
I felt passions flames
My lust awakened when she looked beneath my eyes
and touched my stone-cold soul
 
So close but yet too far
My fantasy, I reach the moon
I reach the stars
I close my eyes before she`s gone
 
Oh, hail Mary dressed in darkness
Wipe away the pain
Wash away the coldness
In me
 
Her love tastes so divine
At the nightfold I see her face
I scream her name and I
sacrifice my life
In front of her altar
 
My rose, so close but still
too far
My dream untold
Hail Mary burning my eyes
 
Her deccending skirt is a promise of fever
Hail Mary , my fate, my redeemer
Raises upon darkness
And takes my heart away

dressed in darkness...? suorastaan mielenkiintoinen lausahdus... olis kiva tietää, miten tää vuodatus syntyi ja milloin...??

My fingers travelled across her snow-white skin
I felt passions flames....
 
mainiota. eihän tää niin synkkää oo, vaan suorastaan kiihottavaa.
 
*runkkaa*
 
;)
 
E: lainausta lyhensin

Heh... tarkkaa ajankohtaa en muista, mutta räpelsin tämän todennäköisesti keskellä yötä kaffekuppi kourassa Cradle of Filthiä kuunnellessani.. ja pistetään nyt ne vehkeet takaisin housuihin...

Viimeinen kappale on ilman muuta paras:
 
Hail Mary , my fate, my redeemer
Raises upon darkness
And takes my heart away
 
Ja eikun kaffelle...