Prologi: Lämminhenkinen jouluruno.
Tuomio
--------
Avojaloin keskellä hankea
kylmän talon portailla
kuolleen puun oksilla
tyhjän taivaan alla
Pienen pieni sydän lyö
kuutamolla pakkasyössä
rikotulla peilijäällä
takapihoilla jumalien
Päässä toivo paremmasta
pilven muodostelmissa
päiväunenkaltaisissa
kätkössä sammalpeiton
Kirveenterä mieltä leikkaa
dualismin kynsissä
sotakuvaelmissa
syvyydessä sedimentin
Nälkä mieltä kalvaen
lapsuusajan kuvissa
kasvot ikkunan takana
kuva tyhjän joulupöydän
Sorkan ääni palaa taloon
perhe nälänkourissa
mies on nähty huorissa
Terä laskeutuu.
..Vielä yksi:
Laivat
------
pieni puro, itsetehty
hetki kohta ajateltu
puusta masto, tuohipurjeet
veden ääreen asettuu
katsoo pihaa, ruoho taipuu
lähtö pian koittanee
taivaanrantaa lähempänä
tuulen soittoon nukahtaa
meren äänen kuulla voi
sodan ääneen hukkuvan
Kun lähtee, joutuu palaamaan
maalla veret punnitaan
pieni puro virtaa taas
kaarnanpalaa kuljettaa. Life is a joke. Everybody is just waiting for the punchline.
(On aivan Sama, koska kuolet, ratsumies...) |
olipa positiivisia, suorastaan yhtä riemukkaita, kuin Rautiaisen kipaleet. ei silti mitenkään huonoja, en vain ole synkistelytuulella nyt. mene siitä missä aita on matalin (tai jos haasteet pelottaa, niin siitä, missä aidassa on aukko) |
tyhjä
mikainen