Tämä kirjoitettu noin klo 5 aamuyöllä kun ei saanut unta. Kirjasin sitten ylös ja uni tuli varsin nopeasti
-----------------------------------------
Minä katson eläintä
Se ei kaipaa nimeä
ei identiteettiä
muuna kuin eläimenä
Minä katson eläintä
Se ei pelkää tyhmyyttää
ei kaipaa ympärilleen järkeä
ei tarkoitusta elämällensä
Siksi se onkin niin onnellinen
Kysymykset hiljaisuudella vältellen
Tekee minkä katsoo parhaakseen
Ei ole sidottuna tulosvastuuseen
Minä katson ihmistä
Katukuvasta tai vaikka peilistä
Kuukausikin ilman viihdettä
Kirjoja, musiikkia taikka tv:tä
Voi sen ajaa miettimaan
Mikä elämässä on niin tärkeää
Ja kun se katsoo eläintä
Se näkee nälkäistä karvapeitettä
Minä katson ihmistä
Sille on tärkeitä
Voittaa muut lajissa tässä
niinsanotussa elämässä
He eivät ole vain kilpailijoita
he ovat vastustajia
vakmiina tekemään kaikkensa
ollakseen ylemmällä tasolla
Eikä järjestys tämä tule muuttumaan
Ennen kuin aurinko haukkaa maan
Enkä menisi vannomaan
Että se loppuu silloinkaan
Enhan meidät luotu jatkamaan
aina vaan
ja aina vaan
ja aina vaan
ja aina vaan --------------
"If i go insane, please don't put your wires in my brain" - Pink Floyd - If --------------
Pastilli? |
Ja tiedänhän minä, se on uskomattoman sekava, siitä tuleekin progea (jos tulee mitään) --------------
"If i go insane, please don't put your wires in my brain" - Pink Floyd - If --------------
Pastilli? |
Ajatus kurkottaa sieltä esiin, mutta ei kannata sitoa sitä kiinni. Kun sanelet kaiken täsmällisesti ja liian selkeästi, tulkinnan avoimuus ja tavallaan koko ajatuksen avartavuus on vaarassa kadota.
Mieti runojen avointa ilmaisua.
Liikaa ei voi tietysti sanoa, koska sitten muutan homman vain omaksi perspektiivikseni, mutta saattaisi olla hyödyllistä luopua tuosta koko "minä katson" -toistosta. Voisit häivyttää kertojan, koska se ei ole oleellinen taikka tule mitenkään osalliseksi koko tekstissä.
Tämä on vain minun näkemykseni. "Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein |
Planetist
Ostinaatio