Maniaa
Kari MM 11/04
Yöt on mustaa, aamu on musta
Olo on tuskaa, täynnä ahdistusta
Päivät kuluu, viikotkin vaihtuu
Kai pikkuhiljaa, tuska jo haihtuu
Kiitorata jo kutsuu, lähden taas lentoon
Kuin nousuhumalassa, oloon niin rentoon, ja oon
Niin täynnä itseäni en kenestäkään välitä
Ensin tulee minä, sitten tulee minä
Mun on taas mentävä, älä pysäyttää mua yritä
On olo maaninen, olen bibolaarinen, silti paha ole en, olen bipolaarinen, bipolaarinen, ihminen
Vereni kohisee, unikaan ei tuu
Nousen taas ylös, ei auta mikään muu
Etsin taas seuraa, itseäni kehun
Onko tukkani hyvin, huomaako ne mun
Luulen olevani, se josta kaikki tykkää
Naiset hurmaan, vaimon sivuun lykkään ja oon
Niin täynnä itseäni en kenestäkään välitä
Ensin tulee minä, sitten tulee minä
Mun on taas mentävä, älä pysäyttää mua yritä
On olo maaninen, olen bibolaarinen, silti paha ole en, olen bipolaarinen, bipolaarinen, ihminen
Vauhti jo loppuu, mania taas väistyy
Taas maan pinnalla, mies tasapäistyy
Olivatkin harhaa, naiset joista luulin
Muhun ihastuneen, ihailujakin muka kuulin
Suuruuden hulluus, todellisuutta pakoon
Menetetty maine, painuu maan rakoon,ja oon
Niin täynnä itseäni en kenestäkään välitä
Ensin tulee minä, sitten tulee minä
Mun on taas mentävä, älä pysäyttää mua yritä
On olo maaninen, olen bibolaarinen, silti paha ole en, olen bipolaarinen, bipolaarinen, ihminen |
karimm
